Epäajanmukaisia totuuksia: Suuren Lokakuun varjo

Totuusradion keskusteluissa talven ja kevään aikana on herännyt kysymys yhtäältä siitä, miten on mahdollista että entisessä Neuvostoliitossa syntyi myös taiteellisia mestariteoksia eikä pelkästään potaskaa ja toisaalta esiin on noussut myös kysymys Lokakuun 1917 vallankumouksen ”universaalista” (tai globaaliin tähtäävästä) luonteesta ja sen erosta Saksan 1933 natsivallankumouksen arjalaiseen partikulaarisuuteen.

Epäajanmukaiset totuudet pohtii näitä paradokseja aloittamalla Lokakuun myytistä. Bolševikkien toimintaa ohjasi ajatus maailmanvallankumouksesta, joka alkaa kapitalismin heikossa renkaassa ja jatkuu siitä koko maailmaan. Tämä ei toteutunut ja Venäjän imperiumissa lyhytaikainen neuvostovalta muuttui bolsevikkien vallaksi, keskuskomitean vallaksi ja turvallisuuskoneiston väkivallaksi.

Tämä ei kuitenkaan ollut välittömästi koko yhteiskunnan läpäisevää todellisuutta. 1920-luvulla jatkui myös venäläinen taiteen vallankumous, joka toimi lyhyen aikaa yhdessä uuden neuvostovallan kanssa. Muun muassa Sergei Eisenstein tuotti klassiset vallankumousteoksensa, mm. Panssarilaiva Potemkinin ja Lokakuun. Vaikka nämä palvelivat neuvostovallan ideologisia pyrkimyksiä (vuonna 1927 julkaistu Lokakuu oli silkkaa vallankumouksen 10-vuotisjuhlaa), olivat taiteen keinot kuitenkin vielä vapaat. Sen sijaan esimerkiksi Eisensteinin ajatus tehdä Marxin Pääomasta elokuva ei koskaan toteutunut.

Tämän jälkeen Neuvostoliitto sulkeutui ja järjestelmä loi kaikille kulttuurin ja elämän alueille ulottuvan ideologian. Järjestelmän vaatimuksista huolimatta etevimmät taiteilijat onnistuivat luomaan joitain omintakeisia ja merkittäviä taideteoksia. Epäajanmukaiset totuudet jäljittää näiden teosten ja niiden tekijöiden maailmaa.

keskustelemassa: Erna Oesch, Mikko Lahtinen ja Tapani Laine.