Epäajanmukaisia totuuksia: Moderni vai fasismin ruhtinas?

50_gramsci1

Epäajanmukaiset totuudet jatkuvat ja palaavat Italiaan. Tällä kertaa keskustelu kohdentuu 1900-luvun alkuun, mutta sitä pohjustaa historiallinen perspektiivi. Italian historiassa renessanssia seurasi pitkä vaihtuvien vieraiden valtojen ja hajanaisuuden kausi. Giuseppe Prezzolini toteaakin aforismikirjassaan Laki italialaisuudesta:

”Italian historia on Espanjan, Ranskan, Saksan ja Itävallan historiaa, pohjimmiltaan siis Euroopan historiaa. Historioitsijat, jotka ovat ponnistelleet kirjoittaakseen Italian historian, ovat osoitus siitä, kuinka paljon älykkyyttä voidaan tuhlata älyttömiin tarkoituksiin. Heitä voidaan verrata sotapäälliköihin, jotka uhraavat henkensä tyhjän takia.”

1800-luvulta lähtien seurasi Risorgimento ja silloin myös kapitalismi pääsi kehittymään. Epäajanmukaiset totuudet luotaavat tämän uuden vaiheen poliittista tilannetta ottamalla kiintopisteiksi kaksi Italian sosialistisen puolueen riveistä lähtenyttä mutta aivan vastakkaisille puolille päätynyttä miestä – Benito Mussolinin ja Antonio Gramscin.

Donaldin ja Torbjörnin keskustelu Christer Kihlmanin romaanissa Kallis prinssi virittää tähän kätkeytyvän ajatuksen:

– Ja miksi juuri Gramsci, Torbjörn?

– Koska Gramsci on konstruktiivinen, hän istuu vankilassa kirjoittamassa, Mussolini on tehnyt hänet vaarattomaksi mutta Gramsci tietää enemmän politiikasta kuin viisitoista pientä Mussolinia yhteensä, hän tekee eron sille miten ”on” ja miten ”pitää olla” politiikassa, se miten ”on” on keskinkertaisten tusinapoliitikkojen lähtökohta, ”pitää olla” on realistinen vaihtoehto, ei ole olemassa mitään staattista ”olemista”, kaikki on alituisessa liikkeessä, siksi että… visio, visionäärinen tahto, se miten ”pitää olla”, on edistyksellisen politiikan ainoa perusta… mikäli sinä ymmärrät mitä ajan takaa.

– Minä en ole koskaan ymmärtänyt Gramscia.

– Siinä tapauksessa vain sen vuoksi että sinä olet niin fiksoitunut siihen mikä seisoo paikallaan. (1975, 302–303)

Tehdasneuvostoliike ja vuoden 1922 yleislakko murskattiin ja fasismi voitti. Uusi fasistinen valta sai Mussolinista keulakuvan, jonka ympärille luotua ideologista myyttiä edustaa par exellence Margherita Sarfattin kirjoittama Mussolininin elämäkerta (suom. 1927). Tästä 1920-luvun fasismin omakuvasta selviää kiistatta, ettei fasismi ollut ”kolmas tie” sosialismin ja kapitalismin välillä, vaan työläisten omaehtoista liikettä ja sosialismia vastaan suuntautunutta väkivaltaa. Gramscin Mussolini määräsi vangittavaksi.

Vuosien ponnistelujen jälkeen Gramsci sai vankilassa käyttöönsä muistiinpanovälineet ja alkoi kirjoittaa mm. historiaa, politiikkaa, kulttuuria ja filosofiaa koskevia esseitä, muistiinpanoja, suunnitelmia ja ajatuskehittelyitä tule­vien tutkimustensa varalta. Vankilasensuuri vaati aika-ajoin vihkoja tarkistettaviksi, joten Gramsci ei voinut täyttää vihkojaan järjestyksessä, vaan lisäsi uuden merkinnän aina käsillä olevaan vihkoon. Näin syntyi fragmentaarinen kooste Vankilavihkot.

Paradoksaalisti Mussolini laati asemaansa vankistaakseen ”tutkielman” Machiavellin Ruhtinaasta mutta sivuutti täydellisesti kaiken tutkimuksen ja valikoi Machiavellilta ja muilta ajattelijoilta fasismin tarkoituksiin sopivia kohtia. Gramsci puolestaan teki aivan toisen tason muistiinpanoja vihkoonsa Q13 (Merkintöjä Machiavellin politiikasta) luonnostellen Modernia Ruhtinasta. Siinä hän asetti kysymyksen poliittisesta realismista analysoimalla sitä miten ”olla” ja ”pitää olla” suhteutuvat toisiinsa. Poliitikko perustaa toimintansa aina todellisuuteen, mutta todellisuus ei ole Gramscille staattinen ja liikkumaton, vaan valta- ja voimasuhteiden jatkuvasti muuttuva tasapainotila. Politiikassa on aina kysymys myös siitä mitä ”pitää olla”. Tämä ”pitää olla” on jotain konkreettista, se on jopa ainoaa realistista todellisuuden tulkintaa, ts. ainoaa teoissa toteutuvaa historiaa ja filosofiaa, ainoaa politiikkaa.

Epäajanmukainen totuus jäljittää tätä gramscilaisesti ymmärrettyä praksiksen filosofiaa ja sen pääkohtia, joista edetään praksiksen filosofien tehtäviin tämän päivän maailmassa.

Keskustelemassa ovat Mikko Lahtinen ja Tapani Laine.

  • Ensilähetys: maanantai 7. lokakuuta 2013 klo 22–24

  • Uusinta: perjantai 11. lokakuuta 2013 klo 22:30–00:30

  • Radiotaajuus: 98,4 (50 kilometrin säteellä Näsinneulasta)

  • Internet-kuuntelu 1: TUNEIN

  • Internet-kuuntelu 2: http://moreeni.uta.fi/Internetlahetys

  • Ohjelma on aikanaan kuunneltavissa myös ohjelma-arkistossa