Rahoituskriisi, palkka, luotto ja paskaduunarit

Mikä Antti Mankosta naurattaa? Poser penää vastausta parturiprobleemiin. Lorinaa. Tere esittää hirveimmän kritiikin. Radiossa ei sovi kiroilla. Paluu formaalin subsumption aikaan. Valmistautuminen työhaastatteluun. Missä on perustulokeskustelu?

1. ja 5. helmikuuta klo 22–24 lähetettävä Itsen alistus -sarjan päätösjakso on nauhoite.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Työ, tuotanto ja talouskriisi[1]

Näkökulmani työpolitiikkaan on hyvin kaavamainen: työtä ja tuotantoa ja koko kapitalistisen yhteiskunnan organisaatiota (pääoman ja työn suhdetta) on tarkasteltava lähtemällä liikkeelle niin sanotusti lattiatasolta: mihin rahanomistaja investoi, minkälaisten tavaroiden kautta hän haluaa lisätä pääomaansa, minkälaisia koneita ja laitteita hankitaan, miten koneet ja laitteet järjestävät palkkatyöläisten työtä, määräävät sitä, miten ne tehdään, miten ne jäsentävät työntekijöiden keskinäisiä suhteita, määräävät mitä taitoja tai kykyjä palkkatyöläiseltä vaaditaan ja miten työn ja tuotannon järjestäminen vaikuttavat palkkatyöläisten mielentiloihin ja miten ne muokkaavat heidän elämäntapaansa. Lattiatasolta lähtemällä voidaan ymmärtää myös niitä erilaisia politiikkatoimenpiteitä, joiden avulla palkkatyöläisiä ohjataan tai pakotetaan töihin ja joiden avulla palkkatyöläisyyttä tuotetaan (uusinnetaan). Sen kautta voidaan myös tarkastella kapitalistiselle yhteiskunnalle ominaisten instituutioiden toimintaa ja keskinäissuhteita, noiden suhteiden muutoksia ja myös itse järjestelmän kriisejä.[2]

Jatka lukemista ”Rahoituskriisi, palkka, luotto ja paskaduunarit”