Ovatko tutkijat erehtyneet kirjoittaessaan perussuomalaisista, tai ovatko he toimineet vain tietokoneen ”näppistuntumalla” vailla välttämätöntä etnografista ainesta ja sen tuottamaa ”näppituntumaa”? Suomalaisethan ovat yhä enemmän joukko toisilleen vieraita tai tuntemattomia heimoja – ei niinkään siksi, että asuisivat eri alueilla, vaan siitä huolimatta, että asuvat aivan samoilla alueilla. Tämän vuoksi päätimme tehdä antropologisen tiedusteluretken itsellemme vielä tuntemattoman heimon pariin ja hankkia pienen näytteen näppituntumasta.
Perussuomalaisten puoluekokous kesäkuussa Tampereella tarjosi yksinkertaisen mahdollisuuden käydä ihmettelemässä keitä siellä on, miksi ja mitä he ajattelevat.
Seuraava otos tai aineisto ei ole tieteellinen, vaan pikemminkin kooste täysin satunnaisista journalistisista kohtaamisista kokouspaikalla – näyte sielunmaisemasta. Meille olennaiseksi ja merkittäväksi kokemukseksi muodostuikin juuri nämä kohtaamiset ja keskustelemme seuraavassa sen perusteella millaisena perussuomalaisuus näyttäytyi. Jotta myös kuulijat voivat kokea jotain samaa kuin me, esitämme seuraavassa niitä nauhalta sen verran kuin lähetysaika sallii.
Studiossa ovat Perussuomalaisten puoluekokouksessa vierailleet Tapani Laine ja Olli Herranen.
Suora lähetys kuullaan maanantaina 19. syyskuuta klo 22–24. Ohjelma uusitaan perjantaina 23. päivä. Taajuuden 98,4 (50 kilometrin säteellä Näsinneulasta) lisäksi lähetykset ovat kuultavissa internetissä:
KUUNTELUOHJEET LÖYTYVÄT TÄÄLTÄ: http://moreeni.uta.fi/Internetlahetys
Hei,
Mitä mieltä pallerot ovat Elina Kestilän valtio-opin väitöskirjasta: Radikaalioikeistopuolueet Länsi-Euroopassa: tutkimuksia vaalikannatuksen vaihteluun vaikuttavista kysyntä- ja tarjontateoreettisista tekijöistä.
Väitöskirjaan kuuluvassa artikkelissa Kestilä rakentaa neljä erilaista oikeistoradikaalia puoluetyyppiä: (1) radikaalioikeiston ideaalityyppi, (2) populistis-valtionvastainen puoluetyyppi, (3) hyvinvointisovinistinen puoluetyyppi ja (4) neofascistinen puoluetyyppi. Nämä kaikki sijoittuvat libertariaaninen vs. autoritaarinen -akselilla autoritaarisen puolelle – ja reilusti. Sen sijan oikeisto vs. vasemmisto -akselilla kaksi ensimmäistä menevät kokoomuksesta oikealta ohitse. Hyvinvointisovinistinen puoluetyyppi on kutakuinkin yhtä vasemmalle kuin vasemmistoliitto, neofascistit sijoittuvat vielä enemmän vasemmalle.
Hyvinvointisovinistiselle puolueelle ovat ominaista maahanmuuttovastaisuuden rinnalla antifeminismi sekä elämäntapojen ja ympäristön moninaisuuden vastaisuus. Se kannattaa verorahoilla kustannettua hyvinvointivaltiota, mutta on sitä mieltä, että se saa jakaa hedelmiään vain ja tietyllä tapaa käyttäytyville ihmiselle, ”oman kylän pojille” jne. Neofascismi on tällaisen ajattelun viemistä äärimmilleen.
Oikeistoradikaali ideaalipuoluetyyppi kannattaa rahan ja liikemiesten vapaata liikkuvuutta, mutta pyrkivät rajoittamaan kulttuuristen vaikutteiden ja köyhien liikkuvuutta. Ero populistis-valtionvastaiseen puoluetyyppiin on suhtautuminen poliittiseen eliittiin. Viimeksi mainittu on selkeästi eliitin vastainen, edellä mainittu haluaisi olla itse osa eliittiä.
Kestilä jo viisi vuotta sitten ennusti, että oikeistoradikaaleille puolueille on tilaa Suomessa samalla tavoin kuin muuallakin Euroopassa on jo käynyt. Perussuomalaiset näyttävät sijoittuvan kuitenkin poliittiseen keskustaan. Mutta olisiko kyseessä tilastollinen harha? Perussuomalaisissa kun on sekä oikeistolaisia ja vasemmistolaisia, niin keskimäärin he olisivat keskellä. Vai onko perussuomalaiset näkemykset sittenkin hybrideja: samaan aikaan kannatetaan pienyrittäjiä, vahvaa ammattiyhdistysliikettä, talouskasvua, mutta suljettua taloutta jne.