Archive for the ‘Ei kategoriaa’Category

Jos punaiset olisivat voittaneet + Luonto, historia ja valta ihmisen aikakaudella

Vuoden viimeisessä Totuusradiossa kuullaan kaksi Anarkiaa ja burgereita -alustusta. Ensimmäisessä Antti Rautiainen kysyy, mitä olisi tapahtunut, jos punaiset olisivat voittaneet Suomen sisällissodan. Toisessa alustuksessa Tero Toivanen puhuu otsikolla ”Luonto, historia ja valta ihmisen aikakaudella”. Musiikista vastaa Milena Solomun. 

11

12 2017

Epäajanmukaisia totuuksia: ”Tuhat vuotta Helvetissä.” Suomi 1000 – Kiveä ja Linnaa.

Ajankohtaista ja ajanmukaista on näyttää kansallisten ikoneja ja niihin liittyviä kipsipäitä vailla niiden todellista epäajanmukaista sisältöä. Muotoillessaan omaa kantaansa siihen mikä on ’suomalaiskansallista’,Väinö Linna totesi Sibeliuksen Finlandian instrumentaaliversiosta:

”Tämä on tärkeä sävellys puhuttaessa Suomesta, muttei siinä koskenniemeläisessä merkityksessä (myöhempi Finlandia-hymnin sanoitus) mikä siihen yleensä liitetään. Jos se nyt näin leikillisesti (eli ei yksitotisesti) sanotaan, on kai minullakin oikeus sanoja kirjoittaa siinä missä Koskenniemelläkin.”

Linnan antama aivan toinen kuin koskenniemeläinen merkitys ja toiset sanat Finlandiaan artikuloituivat jo talvella 1955 kun hän kirjoitti elokuvaversiota varten kirjansa henkilöistä (menivät elokuvan tekijöiltä täysin ohi). Linna totesi Määtästä:

Eräs merkittävimpiä suomalaisen kansansielun ilmentäjiä: Ei nosta korkealle päätään seppelöimää suurten muistojen, vaan pysyy maassa kuin rikkaruoho imien kasvuvoimansa vaikka kivenkolosta. Määtän yhteydessä tulevat mieleen suomalaiset kansallisrunoilijat, jotka puhuvat päivän pojan silmän taivaansinisestä salamoinnista. [He] unohtavat että Taivaalla ja Suomen kansalla on hyvin vähän tekemistä toistensa kanssa, koska tämä kansa on tuhat vuotta asunut Helvetissä.

Epäajanmukaiset totuudet tarttuvat tähän tuhatvuotiseen helvettiin ja avaavat toista näkökulmaa ’kansallisen’ valtavirran ja virallisen kulttuurin kaiketi eniten köyhdyttämien nimien, erityisesti Väinö Linnan ja Aleksis Kiven, maailmoihin. Kyllähän niin moni tuntee nukkavierujen kansalliskirjailijoiden laulun oravasta, Jukolan poikien painit koulun joulunäytelmissä ja ”Linnan teoksista” tehdyt näyttämösovitukset ja elokuvaversiot. Joku saattaa jopa uskoa kohdanneensa niissä Kiven tai Linnan maailmat, tai peräti ’kunnianosoituksen veteraaneille’.

Epäajanmukaiset totuudet astuvat pois tästä yksiulotteisuudesta. Itse asiassa kumpikin kirjailija tunsi varsin hyvin filosofiaa ja maailmankirjallisuutta, Kivi luki sitä ruotsiksi, Linna suomeksi. Se että kumpikin kirjoitti ”kansallisista aiheista” ei siis tarkoita ettei kirjailija osaisi ajatella itsenäisesti eikä tuntisi ”korkeampaa filosofiaa”. Kirjailija ei kuitenkaan ole filosofi ”filosofien filosofian” käsitteiden luojana, vaan taiteilija joka kirjoittaa elämää muotoon.

”Tuhat vuotta Helvetissä” on se todellisuus josta kumpuavat nuo aivan muiksi kuin tyhjiksi kansallisiksi ikoneiksi kirjoitut teokset. Kumpikin kirjailija ponnisti ylös tästä helvetistä ja kirjoitti elämää muotoon maailmankulttuurin parhailla välineillä. Tuloksena oli teoksia joissa interferoivat vastakkaiset merkitykset luovat kuolemattoman kuvan elämästä ja joissa muoto kantaa yksittäisen tapahtuman yli.

Vuoden 1959 kirjallisuuspäivien esityksessään ”Täällä Pohjantähden alla” Linna luonnehtii tätä puhuessaan koko tulossa olevasta kirjasarjastaan:

Jonkinlainen kunnianhimoinen pyrkimys koko elämän kertakaikkiseen tyhjentämiseen on romaanin pohjaideana. Siitäkin huolimatta, että se olisi mahdotonta. Mutta tahtoisin ainakin saada esiin elämän kulun sellaisena kuin sen näen: Ristiriitaisena ja epäjohdonmukaisena yksilöidensä pyrkimysten kohdalta, mutta johdonmukaisena ja selvänä kokonaisuutensa yksinkertaisessa suuruudessa. Sen kokonaisuuden, jonka muodostavat juuri ihmisten ristiriitaiset ja vaihtuvat pyrkimykset, joista toiset onnistuvat, toiset eivät, ja jotka monesti synnyttävät tendenssejä, jotka kerran kääntyvät heitä vastaan.

Kirjoittaessaan romaanitaiteeksi tätä elämän kokonaisuuden yksinkertaista suuruutta ristiriitoineen ja yksilöllisine kohtaloineen kirjailija kehitti ihmiselämän suhteellisuusteorian. Näin on jo Kivellä, mutta Linna muotoilee sen selvemmin: tietoisuus siitä että mikään ei koskaan ole kiinteää ja pysyvää, vaan kaikki on muuttuvaa, koko loputtoman rikas ja muuttelevainen elämän verkosto, joka käsittää ihmisen ja kaikki hänen ponnistelunsa ja pyrkimyksensä.

Kirjoittaessaan elämää muotoon kirjailija joutuu tekemään selviä ratkaisuja aikansa aatteisiin. Klassikoksi muodostuu vain sellainen kirjailija joka ei aseta hankkeitaan joidenkin nimenomaisten aatteiden palvelukseen: ”Ei pidä ihastua niin paljon aatteeseen, että aatteen tarkoitus, ihminen ja hänen onnensa unohtuu, ja sen vuoksi tulee yllytetyksi ihmisiä mitä suurimpiin onnettomuuksiin.”

Omat valintansa teki jo Kivi, mutta Linna eli tuhatvuotisen helvetin dramaattisemmassa vaiheessa, jolloin Eurooppa teki retken aatteen valtakuntaan. Ja palasi retkeltään kuin maaliskuinen kolli, revittynä ja silmäpuolena. Linna ei pettänyt aatteita, vaan ne pettivät hänet. Mutta tämän kriittisen välimatkan ansiosta hän kykeni tekemään taiteilijalle välttämättömän eron aikakauden eri ideologioihin, oli kysymys kiihkeästä pyrkimyksestä ”onnelliseen tulevaisuuteen” sitten ennen tai jälkeen maailmansodan:

Monet olivat laskeneet tämän [onnellisen] tulevaisuuden toteutumisen sattuvaksi siihen ajankohtaan, jolloin maailma itki kymmenien miljoonien ihmisten joukkohaudoilla, tai siihen, jolloin nälkiintyneet äidit kävivät kamppailua siitä, antavatko löytämänsä ruokamurun yhtä nälkiintyneelle lapselleen, vai nielaisevatko sen itse. Ja tähän tultiin siksi, että niin kiihkeästi pyrittiin onnelliseen tulevaisuuteen. Juuri siksi, että oli niin paljon hyviä ihmisiä, jotka eivät olleet perkeleestään tietoisia, vaan kykenivät verhoamaan sen aatteisiin. Ja hauskinta asiassa on se, että leskien ja orpojen kärsimykset korjattiin järjestämällä niitä hieman lisää.

Samoin Linna vastasi niille jotka hyökkäsivät veteraanien ja jopa ”kaatuneiden puolesta” Tuntematonta sotilasta kohtaan vastakkaisesta leiristä: ”En tiedä mitä kaatuneet ajattelisivat kirjastani, mutta olisin utelias tietämään, mitä he ajattelisivat maailman tilanteesta tänään, jos muistaisivat ne puheet ihmiskunnan valoisammasta tulevaisuudesta, joilla heitä kannustettiin kuolemaan.”

Toisin kuin ne, joille kirja on sittemmin muuttunut kunnianosoitukseksi veteraaneille, kirjailija asetti sen alusta pitäen elämän palvelukseen: ”Siis elävän voiman puolesta sotaa vastaan. Siinä kirjani syntyhistoria, ja joka minua tämän takia syyttää, todellisuudessa vakuuttaa minulle, että olen onnistunut.”

Totuusradion Epäajanmukainen dosenttikaksikko asettuu samalle kannalle kuin Linna. Helvetistä on mahdollisuus nousta, ei varmaankaan taivaisiin, mutta eräänlaiseen ensimmäiseen piiriin, jossa tulevaisuus kestää pitkään ja kiihkeistä muutosyrityksistä huolimatta – tai suorastaan niitä vastaan – astuu esiin hitaasti.

Kysymys on kokonaan siitä, mikä on elämänuskon hinta, se kohtaloiden paino, jonka alla murenee tyhjää hakkaavien sanojen retoriikka, ja mikä on sen elämänuskon voima, joka jaksaa maksaa tuon hinnan. Se tunnetaan yleensä vain siellä, missä paine on suurin.

Tämä paine on ollut ”tuhatvuotinen helvetti”.

Studiossa keskustelevat epäajanmukaiset dosentit Tapani Laine ja Mikko Lahtinen.

04

12 2017

Enemmän vai vähemmän – Kuinka orientoitua ilmastonmuutoksen maisemassa

Kuinka taistella ilmastonmuutosta vastaan? Tuleeko lipussamme lukea ”Enemmän!” vai ”Vähemmän!”? Vaadimmeko enemmän saadaksemme enemmän valtaa ja voidaksemme näin paremmin taistella ilmastonmuutosta vastaan? Vai vaadimmeko vähemmän, jotta emme osallistuisi ilmastonmuutoksen kiihdyttämiseen?

Jussi Vähämäki ja Tere Vadén vastaavat, Lasse Poser kysyy.

Haastatteluihin pohjautuva artikkeli on julkaistu Kumu.infossa: http://kumu.info/enemman-vai-vahemman/

27

11 2017

Peltojen poliittinen talous

Kuva: Oma Maa -luomuosuuskunta

 

Onko ruoka hyödyke vai yhteisvaurautta?
Mitä ruokasuvereniteetti edellyttää? Mitä se merkitsee poliittisena ilmiönä?
Miten kumppanuusmaatalous muuttaa ruoantuotantoa?
Miten siirrytään ruoantuotannon reformeista ruokavallankumoukseen?

Miten globaali ruokajärjestelmä on muotounut kapitalistisissa talouden suhteissa?
Mikä merkitys halvalla ruoalla on kapitalistisissa yhteiskuntajärjestyksissä?
Millä tavoin ja kenelle halpa ruoka on halpaa?
Miten ilmastonmuutos muuttaa kapitalistista ruokataloutta?

Lähetys koostuu kahdesta luennosta ja niiden kommentaareista.

Ruby van der Wekken: Food sovereignty now! So South, so North
Jason W. Moore: The Crucible of Cheap Food: Capital, Class, and Climate in the Unmaking of Modern Agriculture

Ruby van der Wekken työskentelee Siemenpuu-säätiössä ja on osa Oma Maa -luomuosuuskuntaa sekä Commons.fi-kollektiivia.  Jason W. Moore on ympäristöhistorioitsija, joka työskentelee apulaisprofessorina Binghamtonin yliopistossa. Luennot on nauhoitettu Food Sovereignty -seminaarissa Helsingissä 18.10.2017.

Luentoja kommentoivat Jenny Gkiougki, kumppanuusmaatalousaktiivi ja kreikkalaisen Agroecopolis-verkoston perustaja sekä Tero Toivanen, poliittisen talouden väitöskirjatutkija ja BIOS-tutkimusyksikön jäsen.

Lähetyksen toimittaa Pieta Hyvärinen.

 

06

11 2017

Kolonisaation jäljet 3: Maat ja vedet Saamenmaalla

Kesällä 2017 astui voimaan Suomen ja Norjan valtioiden keskinäinen sopimus Tenojoen uusista kalastuskiintiöistä. Neuvottelut alueen alkuperäiskansan saamelaisten kanssa aloitettiin vasta sopimuksen astuttua voimaan.

Saamelaiset kokivat, että heidän oikeuksiaan poljettiin, eikä heidän ääntään kuultu. Joukko saamelaisia perusti moratorion Tenolle Tiirasaaren alueelle ja ilmoitti, ettei valtioiden välinen laiton sopimus päde alueella. He halusivat palauttaa päätäntäoikeuden alueen vanhoille suvuille ja ottaa saamelaisten oman tapaoikeuden käyttöön.

Samoihin aikoihin pitkään jatkunut keskustelu poromäärien vähentämisestä jäkälikköjen palauttamiseksi on tullut jälleen ajankohtaiseksi. Saamelaisten kotiseutualueella pohjoisessa Suomessa käydään jatkuvaa kamppailua tilasta ja maankäytöstä. Saamelaiskäräjien jäsenen Jan Saijetsin sanoin, Lapissa kuulee usein sanottavan, että kairaan mahtuu kaikki. Vastoin yleistä luuloa, Lappi ei kuitenkaan ole ääretön tyhjä metsien ja jänkien peittämä erämaa.

Pohjoisen metsiä on hakattu rankasti viime vuosikymmeninä, kaivokset valtaavat alaa, matkailukeskukset ja turistit ottavat tilansa ja tiet halkovat jäljelle jääviä luonnontilaisia alueita yhä pienempiin osiin. Arktinen luonto on haavoittuvainen ja herkkä. Samalla se on kuitenkin myös rikas. Perinteiset luontaiselinkeinot uhkaavat jäädä tulostavoitteiden jalkoihin ja saman kohtalon jakavat niihin sidoksissa olevat saamen kielet ja kulttuuri.

Ohjelmassa haastatellaan Tenojoen moratoriosta vastanneen Ellos deatnu –liikkeen jäsentä, Suomen saamelaisnuorten puheenjohtaja Petra Laitia sekä saamelaiskäräjien jäsentä Jan Saijetsia. Lisäksi kuullaan Áslak Holmbergin videoviesti ajalta ennen Tenojoen sopimuksen hyväksymistä. Ohjelman ovat toimittaneet Aura Kalli ja Mari Tuominen.

Synnyttikö ohjelma uusia kysymyksiä, ajatuksia tai toiveita seuraavasta aiheesta.
Kirjoita kommenttisi tämän ohjelmasivun kommenttikenttään tai lähetä ideasi osoitteeseen totuusradio.kollektiivi at gmail . com

30

10 2017

GRMMXI & kapinallinen kuva

Keskustelua visuaalisen poliittisuudesta, edistyksestä ja taantumuksesta graafisen suunnittelun alueella, horisontaalisuudesta, ristiriitaisuudesta, organisoitumisesta, sananvapaudesta, kriittisestä suunnittelusta, vapaudesta, moniäänisyydestä, helppoudesta, spektaakkelista, rekuperoinnista, katumainoksista, elitismistä, vastarintaisesta visuaalisuudesta ja kapinallisesta kuvasta. Taru Happosta, Eevi Rutasta ja Samuli Saarista haastattelee Lasse Poser.

 

16

10 2017

Kasvinkumppaneita

Kuva: Maija Repo

Kasvit ovat happea tuottavaa biomassaa, syötäväksi tehtäviä ei-inhimillisiä toisia, älykkäitä ja tuntevia ongelmanratkaisijoita sekä työtä, tiedontuotantoa ja tulevaisuuksia muokkaavia toimijoita. Mitä merkitystä näillä erilaisilla kasvien ymmärtämisen tavoilla on? Miten kasvit kasvattavat ihmisiä? Miten kapitalistiset ja muut talouden järjestykset muokkaavat kasvillisuuksia ja muokkautuvat kasvien kanssa? Millaisia eettisiä suhteita kasveihin ja niiden ympärillä voidaan muodostaa?

Lähetyksessä kuljetaan ruoantuotannon rikkakasveista kasvillisuuden biopolitiikkaan. Ensimmäisen tunnin aikana kuullaan Maija Suomelan ääneenlukemana ohjelman toimittajan, väitöskirjatutkija Pieta Hyvärisen Sukupuolentutkimus-Genusforskning –lehden Luontokulttuurit-teemanumerossa julkaistu artikkeli Ruoantuotannon ristiriitoja rikkaruohonjuuritasolla: Kitkeminen työnä, tiedontuotantona ja tulevaisuuksien tekemisenä. Toisella tunnilla syvennytään kasvillisuuden ja ihmisten suhteiden moninaisuuteen professori Catriona Sandilandsin luennolla Phytopolitics: For Forays in Vegetation, joka on nauhoitettu Linköpingissä Plantarium: Re-Imagining Green Futures -konferenssissa.

Lähetyksessä kuultavat kappaleet esitysjärjestyksessä:

Hello Psychaleppo: Celebration Blue (alkuosa)
Capitol K: Capital Beat Sticky
Chris Clark: Lord of Dance
Hey-O-Hansen: moon
Ninni Forever Band: Uusipäivä
Dolls Are Creepy: Boo’s Castle
Kaki King: Gay Sons of Lesbian Mothers
Venetian Snares: Senki Dala

 

 

09

10 2017

Mielenterveystyön muutokset Brittein saarilla

Kuulemme tänään tuoreita näkökulmia brittiläiseen mielenterveystyöhön. Markku Salo haastattelee seuraavia brittiläisen mielenterveystyön asiantuntijoita: musiikkikirjailija ja eläkkeelle siirtynyt psykiatrisen osaston ylihoitaja Trevor Barre, Ison-Britannian sosiaalityöntekijöiden liiton toiminnanjohtaja ja Lounais-Lontoon Springfieldin sairaalan entinen johtava sosiaalityöntekijä Ruth Allen, mielenterveyspalvelujen tilaaja Mark Robertson Lounais-Lontoosta ja Nottinghamin yliopiston mielenterveystutkimuskeskuksen professori Mike Slade. Ohjelman viimeisessä neljänneksessä Salo keskustelee filosofi Tapani Laineen kanssa Markkinoiden mieli mielenterveystyössä ohjelmasarjasta. Ohjelma on viisiosaisen ohjelmasarjan viimeinen.

25

09 2017

NOG20 – Analysis from the Streets of Hamburg

Mathias Wåg, Dan Koivulaaksi and Jukka Peltokoski answer the following questions asked by Lasse Poser:

1) Why are we here? How do you see our goals in these protests, tools to achieve these goals and how are we succeeding at the moment?

2) What about the G20? What are they trying to achieve?

3) The police is acting aggressively. How do you see their strategy?

4) The mainstream media is concentrating to the violence of the protestors, not to the violence of the police, not to mention to the violence of global capitalism. What do you think of the behaviour of mainstream journalists?

5) What do you think about the current state of mass demonstrations? What can we achieve here that we cannot achieve elsewhere?

6) What are in your opinion the most central themes, questions or challenges for the progressive movements at the moment?

7) What greetings would you like to send for the revolutionaries of our time?

The programme is made in collaboration with Kumu.info. For more photos, see:
http://kumu.info/nog20-greetings-from-hamburg-audio-interviewsphoto-series/

  • Broadcast: Monday 18th of September 2017, 20:00–22:00 (UTC+2)

  • Frequency: FM 98,4 (only in Tampere, Finland)

  • Internet stream 1: TUNEIN

  • Internet stream 2: http://moreeni.uta.fi/Internetlahetys

  • The programme will be listenable and downloadable in the programme archive (ohjelma-arkisto).

18

09 2017

Yhteiskunnallinen ahdistus ja medikaalinen masennus – Otteita Totuusradion kevään 2017 mieliteemoista


Masennus ja ahdistus ovat nykyään erittäin yleisiä suomalaisten keskuudessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan joka viides suomalainen sairastuu masennukseen jossain vaiheessa elämäänsä. Kevään 2017 viimeisessä lähetyksessä tehdään koontia Totuusradiossa tänä vuonna aiemmin kuulluista ohjelmista, joissa on käsitelty masennusta, ahdistusta, toivoa ja epätoivoa.

Mielenterveystyön piirissä monesti avuksi tarjotaan lääkkeitä ja terapiassa ratkaisua haetaan pääasiassa yksilön psyykeestä ja kokemuksista. Kuitenkin masentuneiden huomattavan suuri määrä ja ahdistuksen yleisyys kielivät siitä, että syitä näille löytyy myös ympäröivästä yhteiskunnasta. Ohjelmassa pohditaan yhteiskunnan rakenteista kumpuavia tekijöitä mielen ongelmiin ja pyritään luomaan synteesiä seuraavista lähetyksistä: Markkinoiden mieli mielenterveystyössä III, Mikä meitä ahdistaa?, Aktivismin kritiikki II, Toivoradio ja Mielenterveystyön myllerrykset Brasiliassa. Lähetyksessä kuullaan myös neljän kokemusasiantuntijan mietteitä masennuksesta.

Ohjelman ovat koostaneet ja toimittaneet Aura Kalli ja Mari Tuominen.

  • Lähetysaika: maanantai 29. toukokuuta 2017 klo 20:00–22:00

  • Radiotaajuus: 98,4 (Radio Moreeni, kuuluvuus 50 kilometrin säteellä Näsinneulasta)

  • Internet-kuuntelu 1: TUNEIN

  • Internet-kuuntelu 2: http://153.1.15.29:8080/moreeni.mp3

  • Ohjelma on aikanaan kuunneltavissa myös ohjelma-arkistossa

 

Ohjelmassa kuullaan seuraavat kappaleet:
Brian Reitzell & Marc Almond: Snake Charmer
Miriam Makeba: Carnival
Giora Feidman: Ken Bakodesh/Mitsva Gdola/Lema’an Tzion
Portishead: Numb
J!Kumpulainen ja Veijarit: Ristini kannan
Pasatono: Overtura maromera
Jyri Pitkänen: Yö oli alakuloinen

29

05 2017