Raha ja työvoima + Mökkielämä Schwarzwaldissa

Mitä raha on? Mistä syntyy rahan voima? Voisiko esimerkiksi vastikkeeton perustulo toimia yhtenä keinona kehittää rahaa siten, että se toimisi työvoiman vapauden välineenä?

Tämänkertaisessa Totuusradiossa kuulemme tallenteen Tutkijaliiton järjestämästä tilaisuudesta, jossa Pontus Purokuru haastatteli Eetu Vireniä tämän vastajulkaistun kirjan Raha ja työvoima johdosta.

Lisäksi kuulemme Aleksi Lohtajan Tutkijaliiton kesäkoulussa pitämän puheenvuoron Mökkielämä Schwarzwaldissa ratkaisuna asuntokriisiin. Huomioita Martin Heideggerin ”Rakentaa asua ajatella” -luennosta.

03

12 2018

Antonio Gramsci

Millaista on intellektuaalinen elämä? Antonio Gramscin mukaan “jokainen ihminen on intellektuelli; kaikilla ei vain ole intellektuellin tehtäviä”. Gramscille intellektuaalisuus, kriittinen ajattelu ja teoria ovat erottamattomasti yhteydessä arkipäiväiseen elämään, eikä vaikuttavan teorian luomiseksi tarvitse laatia filosofista systeemiä.

Antonio Gramsci (1891–1937) oli italialainen kommunistipoliitikko, journalisti ja marxilainen teoreetikko. Hän toimi Italian kommunistipuolueen johtajana, kun Mussolinin fasistit vangitsivat hänet vuonna 1926. Huonoista olosuhteista huolimatta Gramsci kirjoitti vankilassa viruessaan mittavat, mutta fragmentaariset Vankilavihkonsa, joista on suomennettu vain noin viidennes. Myöhemmin niistä on muodostunut eräs merkittävimmistä marxismin klassikoista. Gramsci kuoli vuonna 1937 vankilavuosiensa murtamana vain 46 vuoden iässä.

Vankilavihkoissa Gramsci hahmottelee muun muassa teoriansa hegemoniasta. Aikansa Italian fasismiin vaipumista todistanut Gramsci joutui kysymään itseltään, miten fasistit olivat onnistuneet kukistamaan vasemmiston ja pääsemään näin tukevasti kiinni vallan kahvaan. Millaisten ehtojen alaisena yhteiskunnallisesta todellisuudesta oli muodostunut sellainen, että se salli fasismin esiin murtautumisen? Miten vallitseva järjestys saa yksilöt identifioitumaan itseensä niin, että välttämättömyydestä ja pakosta tulee vapautta?

Michel Foucault sanoi vuonna 1984, että Antonio Gramsci on ajattelija, joka mainitaan usein todella tuntematta hänen ajatteluaan. Tätä voidaan osittain selittää sillä, että Gramscin tuotannosta on käännetty pääosin vain murto-osa. Gramscin teorioista kenties laajimmalle levinneet ovat hänen ajatuksensa hegemoniasta. Hegemonian käsitettä sovelletaan niin ikään sosiologiassa, politiikan tutkimuksessa kuin median ja kulttuurin tutkimuksessakin. Mutta mitä Gramsci oikeastaan tarkoitti ja kuka hän oli?

Gramscin elämästä ja hänen ajattelustaan keskustelemassa sosiologian opiskelijat Sauli Havu ja Sonja Lampinen sekä paraikaa Gramscia käsittelevän kirjan kirjoittamisen parissa puurtava yliopistonlehtori ja Gramsci-entusiasti Mikko Lahtinen. Noin tunnin ohjelmaan pyritään pusertamaan sopivassa suhteessa Gramscin henkilöhahmoa, historiaa sekä Gramscin teorian keskeistä käsitteistöä. Miten intellektuaalisen toiminnan suhdetta arkiymmärrykseen voidaan ymmärtää Gramscin kautta? Entä mikä on Gramscin suhde Marxiin? Millainen keskustelukumppani Gramsci on nykypäivänä?

05

11 2018

Epäajanmukainen Marx 2018

Hän on täällä tänään.

Tänä vuonna saksalaissyntyinen, mutta paperittomaksi maanpakoon Lontooseen päätynyt filosofian ja poliittisen taloustieteen kriitikko Karl Marx on ollut esillä monissa tapahtumissa. Marx on kuitenkin tehnyt paluuta yhteiskuntatieteellisen keskustelun polttopisteeseen jo ainakin vuosikymmenen.

Eläessään Marx oli ”underground-tutkija”, joka British Museumin suojissa tutki nyky-yhteiskunnan liikelakia ja pääomasuhdetta. 1970-luvun suomalaisen akateemisen Marx-boomin aikaan puhuttiin jopa poliittisen taloustieteen kritiikin sadan vuoden yksinäisyyden päättymisestä.

Välillä Marx oli kuitenkin sivussa, vain marxismin varjo kummitteli eri maiden yliopistojen – myös Tampereen vanhan yliopiston hiljaisuudessa.

Marxin jääminen taka-alalle silloin kun Neuvostoliitto lakkasi olemasta, perustui kuitenkin väärään uskomukseen Marxista, joka ei ollut Neuvostoliiton perustaja, vaan nimenomaan nykyisen yhteiskuntamuodon tutkija ja kriittinen ajattelija. Marx on kapitalismin nykyisessä vaiheessa äärimmäisen ajankohtainen.

Mutta kummitteleeko Tampereella ja koko Euroopassa yhä? Eli onko Marx myös epäajanmukainen ellei peräti vaarallinen, vaiko kesytetty akateemisen tutkiskelun kohde? Studiossa Marxista ja hänen hengenperillisistään tarinoivat helppotajuisesti muttei helpolla päästävästi Paula Rauhala, Petro Leinonen, Mikko Lahtinen ja Tapani Laine.

01

10 2018

Grosz ja Marx – terveisiä Tutkijaliiton kesäkoulusta

Alkavan syyskauden ensimmäinen Totuusradio-lähetys sisältää kaksi alustusta Tutkijaliiton kesäkoulusta. Kuulemme Tuija Pulkkisen esitelmän

Mikä Elizabeth Groszin teksteissä ärsyttää perustahakuisuutta kaihtavaa lukijaa? Deleuze, Irigaray, vai vielä jokin muu?

ja Markku Koivusalon esitelmän:

Marx – ystävä vai vihollinen?

Ohjelma kestää poikkeuksellisesti 2 tuntia ja 38 minuuttia.

10

09 2018

There Is A Light That Never Goes Out

Määrittelemättömässä lähitulevaisuudessa Suomi seisoo murroksen edessä. Luontokatastrofin jälkimainingeissa syntyy sisällissota, järjestetyt väkivaltaiset mellakat leviävät ympäri maata. Taskrabbit-rekrytointiapplikaation kautta kuriirintöitä tekevä Victoria sekaantuu erään työkeikkansa myötä pikkurikollisen Guyn välienselvittelyyn Baltian mafian kanssa. Kaksikko lähtee pakomatkalle, jonka varrella he tapaavat monia mielenkiintoisia ja ystävällisiä ihmisiä. Katastrofin keskellä ihmiset auttavat toisiaan. Kun ei ole enää mitään menetettävää on yhtäkkiä tilaa unelmoida.

Näyttelijät: Agnes Kaszas, Aura Nurmi, Harri Hertell, Iida Kuningas, Kasperi Laine, Markku Haussila, Markus Riuttu, Noora Dadu, Saara Vaniala, Sara Melleri, Stina Koistinen
Käsikirjoitus ja ohjaus: Johannes Ekholm
Musiikki: 111X

Tags:

07

05 2018

Työstäkieltäytyjäliitto

Työstäkieltäytyjäliitto pyrkii herättämään keskustelua palkkatyön ongelmallisuudesta. Se haluaa vähentää kilpailun osuutta elämässämme ja pelastaa maapallon ympäristökatastrofilta. Se muistuttaa palkkatyöjärjestelmän historiallisesta luonteesta sekä siitä, että yhteiskuntamme ”toisten rahoilla eläjät” ovat työttömien sijasta työnostajat. Työstäkielätytyjäliitto avaa työstä käytävään keskusteluun uuden maiseman, jossa puretaan työntekijöiden ja työttömien välinen vastakkainasettelu sekä vapautetaan työstäkieltäytyjyys syyllisyydestä ja häpeästä.

Me kieltäydymme työstä, ja teemme sen suurella ylpeydellä. Työttömyys ei ole syy häpeään, eikä työhaluttomuudesta tarvitse potea syyllisyyttä. Maailmassa arvokkaita asioita ei mitata sillä, voiko ne tuottaa halvalla palkkatyöllä. Arvokkaat asiat tunnistaa lopulta vain siitä, haluammeko me tehdä niitä.

Edessä on kuuma kevät. Mikään työrauha ei ole liian vahva rikottavaksi.
Kunnes viimeinenkin karenssi on kumottu!

– Työstäkieltäytyjäliitto

Totuusradion Työstäkieltäytyjäliitto-lähetyksessä kuullaan kaksi alustusta, jotka kuultiin liiton järjestämässä Työstäkieltäytyjäillassa. Ensimmäisessä esitellään liiton lyhyt historia, toisessa kuullaan työn ongelmista. Toisen tunnin ajan viisi liiton toimintaan osallistunutta pohtii liitolta Usein kysyttyjä kysymyksiäLisää tietoa liitosta ja sen toiminnasta löydät sen tiedotuskanavilta:

https://tk-liitto.tumblr.com
http://kumu.info
https://www.facebook.com/tkliitto/

 

09

04 2018

C. Wright Millsin sosiologinen elämä

Millaiselta voisi näyttää sosiologinen elämä? Muun muassa tätä Juha Suoranta avaa teoksessaan C. Wright Millsin sosiologinen elämä [http://vastapaino.fi/kirjat/c-wright-millsin-sosiologinen-elama/].

C. Wright Mills (1916–1962), aikansa kapinallinen tai sosiologian ikuinen kapinallinen. Mills on eräs 1900-luvun merkittävimpiä yhteiskuntatieteilijöitä. Hän ehti lyhyeksi jääneen elämänsä ja parikymmenvuotisen aktiivisen uransa aikana julkaisemaan useita teoksia ja pureutumaan yhteiskuntansa polttavimpiin kysymyksiin haastaen samalla tieteen tekemisen konventioita ja tutkijan yhteiskunnallista roolia.


Mills halusi luoda sosiologian, jota tavalliset ihmiset ymmärtäisivät, joka ottaisi kantaa, joka vaikuttaisi. Hän ajatteli, että yhteiskuntatieteiden avulla voidaan saavuttaa vapaa ja oikeudenmukainen yhteiskunta, jossa ihmisten osallistuminen korvaisi yleisen välinpitämättömyyden. (Suoranta 2017.)


Yhdysvaltalaissosiologi oli sekä oman aikansa yhteiskunnan että akateemisen maailman lannistumaton kriitikko. Toisen maailmansodan jälkeisiä Yhdysvaltoja Mills kritisoi siitä, että yksilöllisyys ja omaehtoinen ajattelu olivat kadonneet kulutuskapitalismin tieltä. Myöskään akateemiseen ympäristöön ensimmäisen polven akateemikko Mills ei koskaan tuntunut sopeutuvan. Sosiologian, oman oppialansa, hän näki vetäytyneen abstraktin teorian norsunluutorniin, tai vaihtoehtoisesti toimivan vain aputieteenä vallanpitäjille. Kumpikaan vaihtoehto ei Millsille kelvannut.


Yhteiskuntatieteellisellä tutkimuksella on poliittinen merkitys, kun se määrittää tosiasioita. Hölynpölyn maailmassa jokaisella tosiasiaa koskevalla väitteellä on poliittinen ja moraalinen merkitys. Yhteiskuntatieteilijät osallistuvat pelkällä olemassaolollaan valistuksen ja sen vastustajien väliseen taisteluun. Nykymaailmassa yhteiskuntatieteellinen toiminta on ennen kaikkea totuuden politiikan harjoittamista. (Mills 2015, 204.)


Tuotannossaan Mills käsitteli klassisia aiheita, kuten vieraantumista, yhteiskuntaluokkia ja valta-eliittiä. Mills katsoi, että ammattiyhdistykset olivat menettäneet edistyksellisen roolinsa, ja sen sijaan tyytyivät kapitalistiseen järjestelmään, tavoitellen vain lyhyen tähtäimen etuja, kuten palkankorotuksia. Keskiluokka tyytyi vain kuluttamaan itsenäisen ajattelun sijasta. Yhdysvaltoja hallitsi sotilaallisen, poliittisen ja taloudellisen vallan keskittymä, valta-eliitti.

Kasvava tyytymättömyys omaan yhteiskuntaan ajoi Millsin ensin New Yorkin sosialisti-intellektuellien pariin. Kun tämäkään ympäristö ei tyydyttänyt, muuttui Mills ajan myötä yhä kriittisemmäksi omaa yhteiskuntaansa kohtaan. Lopulta Mills päätyi vallankumouksen jälkeiseen Kuubaan haastattelemaan Fidel Castroa. Kuolemansa jälkeen hän oli merkittävä esikuva opiskelijaliikkeelle ja niin sanotulle uudelle vasemmistolle.

Mills ei tavoitellut omien sanojensa mukaan puolueetonta tutkimusta, saatika pitänyt sitä ylipäänsä mahdollisena. Yhdistelemällä eri tutkimusmenetelmiä hän pyrki tuottamaan laadukasta, moniulotteista ja objektiivista analyysiä, joka haastaisi yhteiskunnan epäkohtia ja ottaisi niihin kantaa. Toisaalta Mills korosti yhteiskuntatieteilijän ja sosiologin roolia julkiseen keskusteluun osallistumisessa ja vallitsevien järjestysten haastamisessa, mutta toisaalta hän pyrki kirjallisuudessaan sanoittamaaan yhteiskunnallisia ongelmia suurelle yleisölle ymmärrettävällä kielellä vahvistaakseen heidän toimintamahdollisuuksiaan ja potentiaaliaan julkiseen keskusteluun osallistumisessa. Tutkimus ei saisi jäädä yliopiston seinien sisälle.


Eivätkö tuollaiset päivät, omistetut yksinäiselle kirjoittamiselle, etenkin vuosia ja vuosikymmeniä jatkuessaan, tarkoita vetäytymistä maailmasta ja sen muuttamisesta, hän kysyy ja vastaa itse: ”Eivät”, sillä ne ”ovat poliittista toimintaa.” Itse asiassa ”ne ovat kaikkein tärkeintä toimintaa, johon pystyn ja jonka juuri nyt osaan kuvitella.” (Mills; Suoranta 2017, 267.)


Aikalaisanalyyseissään Mills havitteli henkilökohtaisina näyttäytyvien ongelmien yhteiskunnallisen ja kollektiivisen luonteen tiedostamista. Yhdistelemällä kaunokirjallisia elementtejä tutkimustuloksiinsa Mills halusi saada aikaiseksi tutkimuskirjallisuutta, joka onnistuisi vangitsemaan kulttuurikoneiston turruttamien massojen huomion. Ja siinä hän jossain määrin onnistuikin, sillä hänen teoksiaan myytiin paljon. Vaikka Millsin teokset olivat jo alusta asti kantaaottavia, mitä pidemmälle hänen uransa eteni, sitä poleemisemmaksi hänen tuotantonsa kävi. Ensimmäisessä merkittävässä teoksessaan, hänen kotimaataan käsitttelevien tutkimusten trilogiansa ensimmäisessä osassa The New Men of Power, Mills paneutui ammattiliittojen valtaan toisen maailmansodan jälkeisissä Yhdysvalloissa. 1951 ilmestynyt White Collar käsitteli amerikkalaista keskiluokkaa kulutuskapitalismissa. Lopulta vuoden 1956 The Power Elite esitti ajatuksen Yhdysvaltoja hallitsevasta eliitistä. Yhdessä nämä teokset muodostavat Millsin kuvan omasta ajastaan sekä sen kritiikin.

Millsin tunnetuin teos on varmastikin hiljattain uutena painoksena suomeksi ilmestynyt vuoden 1959 Sosiologinen mielikuvitus. Siinä Mills tuo esiin teesinsä yhteiskuntatieteestä käsityönä, sekä korostaa, että sosiologian on oltava ymmärrettävää monenlaiselle yleisölle. Se ei saa olla teoreettista vain teorian vuoksi ja se ei missään nimessä saa olla valtaapitävien intressien mukaisesti tuotettua ja heidän asemaansa tukeva väline. Omalle ohjelmalleen uskollisena Mills siirtyikin käsittelemään muun muassa kansainvälisen sodan ja rauhan kysymyksiä.

Suurta huomiota herätti myös myyntimenestys Listen Yankee! vuodelta 1960, kuubalaisen vallankumouksellisen yhdysvaltalaiselle vastaanottajalle lähettämien kirjeiden muotoon kirjoitettu teos vallankumouksen jälkeisestä Kuubasta, joka perustui Millsin Kuubassa vieraillessaan tekemiin haastatteluihin. Ennen ennenaikaista kuolemaansa Mills julkaisi vielä teoksen The Marxists. Tarkoituksena oli esitellä marxilaista perinnettä yhdysvaltalaiselle yleisölle, joka tunsi sitä huonosti. Omaa kantaansa Mills teoksessa kuvaa “rehdiksi marxilaisuudeksi”, erotuksena neuvostoliittolaisesta autoritäärisestä ideologiasta sekä maailmalle vieraasta filosofoinnista. Marxilaisen perinteen ytimen Mills näki ajatuksessa siitä, että maailma on ihmisen muutettavissa.

Julkinen sosiologi ja professori, joka osallistui yhteiskunnalliseen keskusteluun, muttei kuitenkaan marssinut kenenkään riveissä sekä yliopiston muista harmaisiin seiniin sulautuvista professoreista poiketen karautti luennolle moottoripyörällään nahkatakkinsa helmat lepattaen. Kollegojensa kanssa helposti tulehtuneet välit aikaansaava riitapukari ja opiskelijoiden suosikki. Intohimoinen matkailija ja kyltymätön esteetikko. Häikäilemätön vitsiniekka, joka nosti Neuvostoliitossa kirjansa julkistamistilaisuudessa maljan Stalinin syrjäyttämälle Trotskille, joka tuolloin oli vielä Neuvostoliitossa kiellettyjen henkilöiden listalla. Yksinäisyytensä hyväksynyt intellektuelli, joka kirjoittamalla taisteli vieraantumista vastaan. Yhteiskuntansa kriitikko, periksiantamattomalla luonteella ja tiukalla työmoraalilla varustettu terveytensä työlleen uhraava tienraivaaja. Näitä kaikkia asioita C. Wright Mills enemmän tai vähemmän oli, mutta mitä hän on nyt? Miten Millsin näkemykset suhteutuvat nykyhetkeen ja miltä näyttäisi millsiläinen analyysi koulutusinnovaatioiden maailmassa?

Maaliskuun Totuusradiossa Sauli Havu, Sonja Lampinen ja Juha Suoranta pyörittelevät kirjan ja Millsin näkemysten ympäriltä nousseita ajatuksia.

Lähteet: Suoranta, Juha (2017) C. Wright Millsin sosiologinen elämä. Helsinki: Gaudeamus.
     Mills, C. Wright (2015) Sosiologinen mielikuvitus. Tampere: Vastapaino.

05

03 2018

Kyynelten laaksosta tuomiopäivän pedoksi: Prekariaattiliike Suomessa 2004–2009

Suomen 2000-luvun liikekentässä prekariaattiliike oli poikkeus. Se vaati askeesin ja rajoittamisen sijaan lisää kulutusta ja tuotantoa. Se kauhistutti sekä ammattiliitot, porvarit että anarkistit. Julkisuudessa liike näkyi tunkeutumisena työvoimatoimistoihin ja Lidleihin, talonvaltauksina, karnevalistisina mielenosoituksina ja paskaduuni-puheena. Prekariaattiliike käynnisti edelleen jatkuvan keskustelun perustulosta ja työn muutoksesta.

Liike yritti organisoida ”bilejärkkäreitä, hiphoppareita, räppäreitä, uusmedia-aktiiveja, koodaajia, hakkereita, warettajia, aktivisteja, järjestöihmisiä, autonomeja, punkkareita, ekohippejä, kotikasvattajia, skeittareita, graffitiposseja, tussaajia, opiskelijoita, tutkijoita, taiteilijoita, prekaareja, paskaduunareita, ostarin lusmuilijoita, maahanmuuttajia, feministejä, pervoja ja lifestailareita”, mutta hajosi organisaation puutteeseen vuoden 2006 EuroMayDay-mielenosoituksen ja makasiinimellakan jälkeen. Silti se jätti jälkiä, jotka näkyvät edelleen.

”Prekariaatti on villein eläin: se vihaa palkkatyötä ja kansallisvaltiota. Se rakastaa joustoa ja vuorotteluvapaita. Se ei usko vakituisen työpaikan tuomaan turvaan, koska se tietää, että yksikään työpaikka ei voi enää olla vakituinen. Se ei usko yhdenkään rajan mielekkyyteen ja pysyvyyteen, koska se on luotu kulkemaan, kuten siirtolaissiskomme ja -veljemme osoittavat. Prekariaatti on levottomuutta. Mikään ei sille riitä.” (Verkkolehti Megafoni, 2005.)

Tämänkertaisessa Totuusradiossa tietokirjailija Pontus Purokuru luennoi prekariaattiliikkeestä Häiriöitä-luentosarjassa Helsingissä. Luento nauhoitettu Kupolissa 22. huhtikuuta 2017. Seuraava Totuusradio kuullaan kuukauden kuluttua.

05

02 2018

Ohjelma-arkistosta: Vapaa liikkuvuus + Ei-talous

Totuusradio-vuoden 2018 aloittaa kaksi poimintaa Totuusradion ohjelma-arkistosta: Vapaa liikkuvuus -aktiivi Markus Himasen haastattelu ja Antti Salmisen radio-essee Ei-talous. Nauhoitteet ovat vuodelta 2010. Keväällä 2018 Totuusradioita lähetetään kerran kuukaudessa.

08

01 2018

Jos punaiset olisivat voittaneet + Luonto, historia ja valta ihmisen aikakaudella

Vuoden viimeisessä Totuusradiossa kuullaan kaksi Anarkiaa ja burgereita -alustusta. Ensimmäisessä Antti Rautiainen kysyy, mitä olisi tapahtunut, jos punaiset olisivat voittaneet Suomen sisällissodan. Toisessa alustuksessa Tero Toivanen puhuu otsikolla ”Luonto, historia ja valta ihmisen aikakaudella”. Musiikista vastaa Milena Solomun. 

11

12 2017