Äärioikealta valtavirtaan: oikeistoajattelun arkipäiväistymisestä.

Syyskauden ensimmäisessä Totuusradiossa tartutaan (poliittista) elämäämme jälleen (tai kenties edelleen) rienaavaan vitsaukseen, äärioikeistoon. Eräs keskeisimpiä kysymyksiä lieneekin, millä termillä meidän tulisi tätä yhteiskuntiemme rakenteisiin pesiytynyttä ideologisten käytäntöjen arsenaalia kuvata? Milloin tulisi puhua fasismista ja onko äärioikeisto käsitteenä ylipäänsä terävin mahdollinen kyseisen ilmiön tavoittamiseen? Pohdimme tätä käymällä läpi historiallisten fasististen liikkeiden läpimurtoja sekä niihin osallistuneiden yhteiskunnallisten voimasuhteiden muutoksia.

Sen sijaan, että näkisimme fasismin jonain täysin toisena, enemmän tai vähemmän kaukaisena tulevaisuuden uhkana, pyrimme saamaan kosketuspintaa niihin äärioikeistolaisiin tendensseihin, joita yhteiskunnissamme on jo nyt läsnä. Ajattelu ja arkipäiväistä elämää järjestävät käytännöt eivät muutu yhtäkkiä, vaan kuten Antonio Gramsci asian ilmaisee, molekulaarisesti, huomaamattomasti sekä usein selkiemme takana. Miten tunnistaa äärioikeistolaisia poliittisia tendenssejä?

Yhdistämme äärioikeistolaisen ajattelun myös hegemoniseen uusliberalismiin sekä kapitalistisen yhteiskunnan ristiriitoihin. Uusliberalismia ja äärioikeistoa yhdistää ennen kaikkea vaihtoehdottomuuden ilmapiiri. Äärioikeistolaisuus ei suinkaan asetu kapitalismia vastaan, vaan kuten sekä historia että nykypäivä osoittavat, päinvastoin. Osalle porvaristosta äärioikeisto saattaa hyvinkin olla kriisitilanteissa houkutteleva vaihtoehto tai vähintäänkin pienempi paha.

Problematisoimme myös valtavirtaista tapaa käsittää äärioikeisto osana kulttuurisotaa, jossa vastakkain ovat edistykselliset, usein nuoret ja kaupunkilaiset voimat sekä taantumukselliset, vanhat ja perifeeriset voimat. Pohdimme, kuinka tämä jäsennys piilottaa merkittäviä seikkoja siitä, mitä kulttuurisodan kummatkin puolet, Suomessa esimerkiksi Vihreät ja Perussuomalaiset, jakavat. Yhteistä kummallekin on muun muassa se, ettei kapitalistiselle talousjärjestelmälle nähdä vaihtoehtoja. Onko valintamme siis äärioikeiston ja progressiivisen uusliberalismin välillä?

Äänessä Sauli Havu, Mikko Lahtinen ja Sonja Lampinen.

Keskustelussa mainittuja tekstejä ja teoksia:
Mario Candeias (2019, Rosa-Luxemburg-Stiftung) The Rise of Global Authoritarianism
https://www.rosalux.de/en/publication/id/40834/the-rise-of-global-authoritarianism-1/
Stuart Hall (1992, Vastapaino) Kulttuurin ja politiikan murroksia
Anu Kantola & Hanna Kuusela (2019, Vastapaino) Huipputuloiset
Benedict Anderson (2017, Vastapaino) Kuvitellut yhteisöt 

 

Jumalan valtakunta. Nyt!

jeesus_iso
Kuva: Emilia Kukkala
”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset.” (Room 13:8)
Kapitalismikriittinen Raamattu-ilta rahasta, vallasta ja rakkaudesta. Sanaa lukemassa ja teemoihin johdattelemassa:

Anna Kontula, kansanedustaja
Jeesus Nasaretilainen, puuseppä
Antti Ronkainen, talousbloggari
Kai Sadinmaa, pappi

Äänite viime keskiviikolta Kallion kirkosta. Hartautta tahdittamassa Joose Keskitalo, lauluntekijä.
  • Ensilähetys: maanantai 30. syyskuuta 2013 klo 22–24

  • Uusinta: perjantai 04. lokakuuta 2013 klo 22:30–00:30

  • Radiotaajuus: 98,4 (50 kilometrin säteellä Näsinneulasta)

  • Internet-kuuntelu 1: TUNEIN

  • Internet-kuuntelu 2: http://moreeni.uta.fi/Internetlahetys

  • Ohjelma on aikanaan kuunneltavissa myös ohjelma-arkistossa

“Pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa maanne kaikille asukkaille yleinen omistusoikeuksien palautus. Se vuosi on riemuvuosi. Silloin jokainen maansa menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty saa palata sukunsa luo”. (3.Moos.25:10)
YouTube Preview Image

Kuinka järjestelmä on tuhottava?

Järjestelmän tuhoamisen keinot:

1) Alkuperäinen suhde todellisuuteen

”Meidän aikamme on retrospektiivinen. Se rakentaa esi-isilleen muistomerkkejä. Se kirjoittaa biografioita, historioita ja kritiikkiä. Meitä aiemmin eläneet ihmiset kohtasivat Jumalan ja luonnon kasvotusten, me näemme heidän silmiensä läpi. Miksi emme mekin voisi nauttia alkuperäisestä suhteesta maailmankaikkeuteen? Miksi meillä ei voisi olla runoutta ja filosofiaa jotka perustuvat oivallukseen eivätkä traditioon, uskontoa joka perustuu ilmestykseen, ei vain noiden toisten historiaan?” — Ralf Waldo Emerson

2) Taide ja poeettinen terrorismi

”Kidnappaa joku ja tee hänet onnelliseksi. Valitse joku ja vakuuta hänen perineen suunnattoman, hyödyttömän ja ihmeellisen omaisuuden – vaikka 5000 neliökilometriä Antarktista tai ikääntyneen sirkuselefantin tai bombaylaisen orpokodin tai kokoelman alkemistisia kirjoituksia. Myöhemmin he tulevat huomaamaan uskoneensa hetken johonkin ihmeelliseen ja ovat sen seurauksena ehkä pakotettuja etsimään hiukan intensiivisempää suhdetta olemassaoloonsa.

Yleisön reaktion tai poeettisen terrorismin tuottama esteettisen shokin pitäisi olla vähintään yhtä voimakas kuin sen tuottama kauhun tunne – voimakasta vastenmielisyyttä, seksuaalista kiihottumista, taikauskoista kunnioitusta, yhtäkkistä oivaltamista, dadaistista pelkoa – olipa poeettisen terrorismin kohteena yksi tai useampi henkilö, olipa se allekirjoitettua tai nimetöntä, ellei se muuta, tekijänsä lisäksi, jonkun elämää, se epäonnistuu.

Älä tee poeettista terrorismia toisille taiteilijoille, tee sitä ihmisille, jotka eivät ymmärrä, ainakaan muutamaan hetkeen, tekemääsi taidetta. Vältä tunnistettavia taideluokituksia, vältä politiikkaa, älä jää paikalle väittelemään, älä tunteile; ole armoton, ota riskejä, vandalisoi vain sitä, mitä pitää sotkea, tee jotakin minkä lapset tulevat muistamaan koko elämänsä – mutta älä toimi spontaanisti, ellei poeettinen terrorismi ole ottanut sinua valtaansa.

Naamioidu. Jätä väärä nimi. Ole legendaarinen. Paras poeettinen terrorismi on laitonta, mutta älä jää kiinni. Taide rikoksena; rikos taiteena.” — Hakim Bey

3) Sen ymmärtäminen että järjestelmät ovat todellisuutta

”Afrikan alkukantaiset heimot palvovat käärmettä, koska se koskettaa maata koko ruumiillaan ja on perillä maan kaikista salaisuuksista. Se tuntee ne vatsallaan, pyrstöllään ja päällään. Se koskettaa ja sulautuu yhteen maaemon kanssa. Sellainen on myös Zorbas. Me sivistyneet ihmiset huidomme vain ilmassa kuin mielettömät linnut.” –Nico Katzantzakis

Järjestelmän rakentamisen keinot:

1) Järjestelmän tuhoaminen.

Maanantaina 10. toukokuuta 2010 Risto Koskensilta jatkaa tovereineen studiossa järjestelmän tuhoa. On siirrytty syistä keinoihin. Virittäydy maanantaina kello 22–24 kuulolle taajuudella 98,4 tai osoitteessa http://www.uta.fi/media/suora/moreeni/totuusradio.html.

Uusinta perjantaina 15.5. samaan aikaan radioaalloilla ja täällä: http://www.uta.fi/media/suora/moreeni/simulcast.html.

Studiokeskustelun lisäksi lähetyksessä soitetaan otteita Vihreän puolueen tilaisuudesta Kasvutaloudesta terveeseen taantumaan. Degrowthin mahdollisuudesta puhumassa Marko Ulvila. Tilaisuuden kummatkin alustukset kuultavissa myöhemmin kokonaisuudessaan luentoarkistossa.

Muista myös Oopperatalo Afrikassa (donations via PayPal).

YouTube Preview Image YouTube Preview Image

Tuhoradio // Totuus Totuudesta

Miksi järjestelmä on tuhottava?

Jos et ymmärrä tätä ohjelmaa, se ei ole sinun vikasi, vaan systeemin vika, sanoi ääni radiossa.

Järjestelmä on äidinkielemme rakenne. Perimme sen isältämme ja isämme isältä. Perimme sen itseltämme, mutta järjestelmä ei koskaan ole minun järjestelmäni.

Etymologia ajaa ajattelemaan, että järjestelmä seuraa järjestä, mutta tämä on nurinkurista, sillä juuri järjestelmä asettaa järjen mahdollisuudet. Maailman rakenne on järjestelmän rakenne. Vain sen avulla voi muodostaa mielekkäitä väitteitä. Vain sen avulla sanat voivat merkitä jotain. Vain sen avulla voi ajatella. Vain sen avulla voi olla mitään mieltä. Vain järjestelmä voi olla järkevää.

Järjestelmä tekee vapaaksi. Absoluuttinen vapaus on typerien leikki, sillä vapaus on mahdollisuuksien rajoissa. Vapautta voi olla vain sellaiseen, mitä voidaan ajatella. Järjestelmä on koherentti, sisäisesti ristiriidaton kokonaisuus, ja kaikki mikä voi olla, voi olla vain järjestelmää. Ei ole mitään muuta. Ei ole muita järjestelmiä. Vain järjestelmä on mahdollinen, ja siksi se on näkymätön. Sille ei ole edes nimeä. Järjestelmän nimi on maailma, ja välttämättömyys on sen koossa pitävä voima.

Järjestelmää vastaan ei voi taistella. Se olisi järjetöntä. Se ei ole mahdollista.

”Aina on niitä, jotka pitävät oikeutta tärkeämpänä kuin äitiään, ja niitä, jotka pitävät epäoikeudenmukaisuutta parempana kuin epäjärjestystä.” – Michel Onfray

Mutta kun ihmiset sanovat minulle, että asia on näin, koska näin me toimimme, näen että järjestelmä on tuhottava.

Kun ihmiset katsovat abstraktia maalausta ja kysyvät, mitä se merkitsee, mutta katsoessaan muotokuvaa eivät kysy kuvan merkitystä, näen että järjestelmä on tuhottava.

Kun ihmiset sanovat minulle, että turkistarhauksen vastustaminen on väärin, koska turkistarhaus on laillinen ammatti, näen että järjestelmä on tuhottava.

Kun katson suomalaista perheenisää, joka tyytyväisenä kotisohvallaan kiittää sotaveteraaneja lottovoitostaan, näen että järjestelmä on tuhottava.

Kun ihmiset jatkuvasti uuvuttavat itsensä typeryyteen, näen että järjestelmä on tuhottava.

Kun näen, ettei järjestelmä ole välttämätön, tiedän, että se on tuhottava. Eikä tämä ole mikään kehotus tai käsky. Tämä on tosiasia. Jos katson, näen maailman makaavan niin. Järjestelmää ei pidä tuhota. Mikään ei pakota siihen: se on revittävä alas ja murskattava. On katsottava järjstelmän ohi ja nähtävä maailma uutena ja ymmärrettävä se satunnaisena.

Eikä tämä ole vain yksityistä hulluutta. Hulluutta tämä toki on, mutta jos muutkin näkevät, vain yksitäystä tämä ei ole.

Eikä kaaosta tarvitse pelätä. Kun jälleen käännämme katseemme, on järjestelmä kokonainen. Se on täydellinen ja muuttumaton. Se on aina sama. Se on ikuinen ja välttämätön. Se, järjestelmä, on tuhottava.

––

Maanantain 19.4 Totuusradiossa Risto Koskensilta kertoo kymmenen ja yhdentoista välillä, miksi järjestelmä on tuhottava. Toisella puoliajalla, kello yhdestätoista keskiyöhön, kertoo kuka tahansa Hämeenkatu 5 B:n jalkakäytävällä mistä elämässä todella on kysymys. Kuuntele suora lähetys osoitteessa http://www.uta.fi/media/suora/moreeni/totuusradio.html tai tule paikalle Tiikerihain ja Ylä-Alen edustalle.

Lähetyksen uusinta on kuultavissa perjantaina 24.4 samaan aikaan taajuudella 98,4 tai osoitteessa http://www.uta.fi/media/suora/moreeni/simulcast.html

Rahoituskriisi, palkka, luotto ja paskaduunarit

Mikä Antti Mankosta naurattaa? Poser penää vastausta parturiprobleemiin. Lorinaa. Tere esittää hirveimmän kritiikin. Radiossa ei sovi kiroilla. Paluu formaalin subsumption aikaan. Valmistautuminen työhaastatteluun. Missä on perustulokeskustelu?

1. ja 5. helmikuuta klo 22–24 lähetettävä Itsen alistus -sarjan päätösjakso on nauhoite.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Työ, tuotanto ja talouskriisi[1]

Näkökulmani työpolitiikkaan on hyvin kaavamainen: työtä ja tuotantoa ja koko kapitalistisen yhteiskunnan organisaatiota (pääoman ja työn suhdetta) on tarkasteltava lähtemällä liikkeelle niin sanotusti lattiatasolta: mihin rahanomistaja investoi, minkälaisten tavaroiden kautta hän haluaa lisätä pääomaansa, minkälaisia koneita ja laitteita hankitaan, miten koneet ja laitteet järjestävät palkkatyöläisten työtä, määräävät sitä, miten ne tehdään, miten ne jäsentävät työntekijöiden keskinäisiä suhteita, määräävät mitä taitoja tai kykyjä palkkatyöläiseltä vaaditaan ja miten työn ja tuotannon järjestäminen vaikuttavat palkkatyöläisten mielentiloihin ja miten ne muokkaavat heidän elämäntapaansa. Lattiatasolta lähtemällä voidaan ymmärtää myös niitä erilaisia politiikkatoimenpiteitä, joiden avulla palkkatyöläisiä ohjataan tai pakotetaan töihin ja joiden avulla palkkatyöläisyyttä tuotetaan (uusinnetaan). Sen kautta voidaan myös tarkastella kapitalistiselle yhteiskunnalle ominaisten instituutioiden toimintaa ja keskinäissuhteita, noiden suhteiden muutoksia ja myös itse järjestelmän kriisejä.[2]

Jatka lukemista ”Rahoituskriisi, palkka, luotto ja paskaduunarit”