Epäajanmukaisia totuuksia: Italia ja renessanssin henki

 

Epäajanmukaiset totuudet jatkuvat ja suunnistavat nyt Italiaan. Ennen Italian viime vuosien tai edes viime vuosisadan tapahtumia tartutaan epäajanmukaisesti renessanssin henkeen. Renessanssi eli italiaksi rinascita viittaa uudelleen syntymiseen. Mutta mikä siinä syntyy tai hakee muotoaan?

Emme puhu turistihumanismin tasoisesta ”renessanssin tieteestä ja taiteesta” tms.
Uudelleen syntyminen ei ollut mekaaninen ”antiikin uusi herääminen”. Koetamme jäljittää sitä miten maailma koetaan ja nähdään renessanssissa olennaisesti uudella tavalla, mutta mille ei renessanssissa välttämättä ole vielä asianmukaista kieltä.

”Se, että joku ajattelee jotain ensimmäisenä, ei vielä muuta paljonkaan, tarvitaan muu kuin intellektuaalinen kumous.” Mutta Pico della Mirandolan Ihmisen arvokkuudesta on tärkeä ohjelmanjulistus, joka asettaa kysymyksen ihmisen vapaudesta. Mutta kaikkiaan renessanssi on monisyinen ja moniulotteinen kokonaisuus niin taiteessa, uudessa luonnontieteessä, poliittisessa filosofiassa kuin poliittisessa elämässäkin.

Renessanssin hengestä ovat epäajanmukaisesti keskustelemassa Erna Oesch, Mikko Lahtinen ja Tapani Laine. Ohjelma on nauhoite.