Metropoli: Berliini

Warschauer-Strassee

”Kun talous kääntyi Saksassa jälleen nousuun, boheemielämä menetti salaperäisen vaarallisuuden tunnun, joka sitä oli ympäröinyt vielä ekspressionististen vallankumousmanifestien aikana. Taiteilijat joutuivat taka-alalle, ja heistä tuli enemmän ja enemmän osa sisustusta, kun porvarit – pankkiirien, managerien, elokuva- ja tv-agenttien ja taiteellisesti harrastuneiden konttorirottien hahmoissa – alkoivat hallita paikkaa huvittelukeskuksenaan.”

– Walter Benjamin: Berliner Chronik, 1932

”Berliinin kaltaisessa kaupungissa alakulttuurista on tullut arvoa tuottava tehdas.”

– Matteo Pasquinelli: Beyond the Ruins of the Creative City, 2008

Kuuntele Totuusradion ulkomaanjaoston yöllinen kävelehtivä lähetys Berliinin kaduilta.

Lähetys ei ole suora.

  • Ensilähetys: maanantai 4. helmikuuta 2013 klo 22–24

  • Uusinta: perjantai 8. helmikuuta 2013 klo 22–24

  • Radiotaajuus: 98,4 (50 kilometrin säteellä Näsinneulasta)

  • Internet-kuuntelu 1TUNEIN

  • Internet-kuuntelu 2http://moreeni.uta.fi/Internetlahetys

  • Ohjelma on aikanaan kuunneltavissa myös ohjelma-arkistossa.

(Jos katsot yllä olevan videon, kuulet osan ohjelmasta.)
YouTube Preview Image

Ohjelmassa soitettava musiikki:

YouTube Preview Image
YouTube Preview Image
YouTube Preview Image
YouTube Preview Image
YouTube Preview Image

About The Author

totuusradio

Other posts by

Author his web site

04

02 2013

2 Comments Add Yours ↓

The upper is the most recent comment

  1. antifa-attack-amuri #
    1

    Mielenkiintoinen aihe, onks kaupunkialuiden gentrifikaatiosta (keskiluokkaistuminen) esimerkkejä Suomesta? Kallio? Pispala?

    entä miltä näyttää Vuores-hanke? ekokaupunki vai yläluokan nukkumalähiö ”luonnon kainalossa”?

  2. e #
    2

    Suomessa tunnetuin esimerkki gentrifikaatiosta lienee Punavuori, joka on vanha työläiskaupunginosa mutta muuttui joskus 1990-luvun aikana Helsingin kalleimmaksi ja trendikkäimmäksi alueeksi. Kehityskulku ainakin osittain vastasi juuri yleistä globaalia mallia, jossa ensin alueelle muutti taiteilijoita, opiskelijoita jne,, jotka perustivat sinne gallerioita, löysivät halpoja työtiloja ja perustivat pieniä baareja. Samaa on viimeisten vuosien aikana tapahtunut tietysti Kalliossa, josta on myös tullut ”rosoisuuden” vuoksi Helsingin kalleimpia asuinalueita. Vuokrien noustessa alueille alkaa sitten hyökätä ketjuravintoloita, hotelleja, kiinteistösijoittajia ja muita korko- tai vuokratulojen haalijoita. Yhteistä alueille on tietysti se, ett ä ne ovat Suomen tiheimmin asuttuja alueita, ja kaupunkirakenteeltaan poikkeuksellisen urbaaneja, tiiviitä. Vaikka en tiedä oliko se missään vaiheessa ”cool” tai muuttiko sinne taiteilijoita, samanlainen kehitys tapahtui aikanaan myös Katajanokalla, joka vielä 1970-luvun alussa oli Helsingin ”slummi”, jossa merimiehet remusi ja jonne mentiin kaikkialta kaupungista ostamaan pimeitä pulloja jne. (nykyään vaikea uskoa!) Pispalan tilanne varmaankin on vastaava, vaikka tunnen Tampereen tilannetta huonommin.

    Vuores-hankkeesta sinänsä en tiedä juuri mitään, mutta sitä koskee varmaankin sama ongelma kuin kaikkia Helsingin yrityksiä luoda tietoisella suunnittelulla ”urbaaneja” tai eläviä alueita: Arabianrannasta, Ruoholahdesta tai muista vastaavista on tullut helvetin tylsiä alueita, koska niillä ei ole katutilaa, siis tilaa johon eksyisi muitakin kuin alueen asukkaita, eikä siellä ole kivijalkabaareja tms. Urbaani tarkottaa lähinnä sosiaalidemokraattista utopiaa, jossa samalle korttelipihalle pakotetut eri asumismuodot (omistus, julkinen vuokra, yksityinen vuokra jne) tuottaisivat ”sekoittumista” kun ihmiset muka tapaisivat toisiaan pihalla tms. Tuloksena on kuitenkin aina nukkumalähiöitä, tai sitten kalliiden omistusasuntojen linnakkeita, kuten uudessa Keski-Pasilassa.



Your Comment