Posts Tagged ‘epäajanmukaisia totuuksia’

Epäajanmukaisia totuuksia: Italia ja renessanssin henki

 

Epäajanmukaiset totuudet jatkuvat ja suunnistavat nyt Italiaan. Ennen Italian viime vuosien tai edes viime vuosisadan tapahtumia tartutaan epäajanmukaisesti renessanssin henkeen. Renessanssi eli italiaksi rinascita viittaa uudelleen syntymiseen. Mutta mikä siinä syntyy tai hakee muotoaan?

Emme puhu turistihumanismin tasoisesta ”renessanssin tieteestä ja taiteesta” tms.
Uudelleen syntyminen ei ollut mekaaninen ”antiikin uusi herääminen”. Koetamme jäljittää sitä miten maailma koetaan ja nähdään renessanssissa olennaisesti uudella tavalla, mutta mille ei renessanssissa välttämättä ole vielä asianmukaista kieltä.

”Se, että joku ajattelee jotain ensimmäisenä, ei vielä muuta paljonkaan, tarvitaan muu kuin intellektuaalinen kumous.” Mutta Pico della Mirandolan Ihmisen arvokkuudesta on tärkeä ohjelmanjulistus, joka asettaa kysymyksen ihmisen vapaudesta. Mutta kaikkiaan renessanssi on monisyinen ja moniulotteinen kokonaisuus niin taiteessa, uudessa luonnontieteessä, poliittisessa filosofiassa kuin poliittisessa elämässäkin.

Renessanssin hengestä ovat epäajanmukaisesti keskustelemassa Erna Oesch, Mikko Lahtinen ja Tapani Laine. Ohjelma on nauhoite.

29

10 2012

Epäajanmukaisia totuuksia: Suuren Lokakuun varjo

Totuusradion keskusteluissa talven ja kevään aikana on herännyt kysymys yhtäältä siitä, miten on mahdollista että entisessä Neuvostoliitossa syntyi myös taiteellisia mestariteoksia eikä pelkästään potaskaa ja toisaalta esiin on noussut myös kysymys Lokakuun 1917 vallankumouksen ”universaalista” (tai globaaliin tähtäävästä) luonteesta ja sen erosta Saksan 1933 natsivallankumouksen arjalaiseen partikulaarisuuteen.

Epäajanmukaiset totuudet pohtii näitä paradokseja aloittamalla Lokakuun myytistä. Bolševikkien toimintaa ohjasi ajatus maailmanvallankumouksesta, joka alkaa kapitalismin heikossa renkaassa ja jatkuu siitä koko maailmaan. Tämä ei toteutunut ja Venäjän imperiumissa lyhytaikainen neuvostovalta muuttui bolsevikkien vallaksi, keskuskomitean vallaksi ja turvallisuuskoneiston väkivallaksi.

Tämä ei kuitenkaan ollut välittömästi koko yhteiskunnan läpäisevää todellisuutta. 1920-luvulla jatkui myös venäläinen taiteen vallankumous, joka toimi lyhyen aikaa yhdessä uuden neuvostovallan kanssa. Muun muassa Sergei Eisenstein tuotti klassiset vallankumousteoksensa, mm. Panssarilaiva Potemkinin ja Lokakuun. Vaikka nämä palvelivat neuvostovallan ideologisia pyrkimyksiä (vuonna 1927 julkaistu Lokakuu oli silkkaa vallankumouksen 10-vuotisjuhlaa), olivat taiteen keinot kuitenkin vielä vapaat. Sen sijaan esimerkiksi Eisensteinin ajatus tehdä Marxin Pääomasta elokuva ei koskaan toteutunut.

Tämän jälkeen Neuvostoliitto sulkeutui ja järjestelmä loi kaikille kulttuurin ja elämän alueille ulottuvan ideologian. Järjestelmän vaatimuksista huolimatta etevimmät taiteilijat onnistuivat luomaan joitain omintakeisia ja merkittäviä taideteoksia. Epäajanmukaiset totuudet jäljittää näiden teosten ja niiden tekijöiden maailmaa.

keskustelemassa: Erna Oesch, Mikko Lahtinen ja Tapani Laine.

 

29

04 2012

Epäajanmukaisia totuuksia: Dostojevski Pariisissa – Piru Pietarissa

Totuusradiossa alkaa uusi keskustelusarja Epäajanmukaisia totuuksia. Ohjelma luotaa taiteilijoiden, kirjailijoiden ja filosofisten ajattelijoiden prisman läpi – epäajanmukaisesti – omaan maailmamme kätkeytyviä jatkuvuuksia ja epäjatkuvuuksia.
Maanantain 23.1 lähetys ”Dostojevski Pariisissa – Piru Pietarissa” on siirtymäkeskustelu Totuusradiossa aiemmin esitetystä Utopia-ohjelmasarjasta Epäajanmukaisiin totuuksiin.

Keskustelussa luodaan kaleidoskooppimainen näkymä Dostojevskin paradoksaaliseen maailmaan, jossa kohtaavat ja törmäävät erilaiset ja monesti vastakkaiset ainekset: sosialistiset utopiat, kristillisyys, valistus, romantiikka, Ranskan vallankumousten vaikutus ja porvarillisen elämänmuodon vakiintuminen sekä uusien yhteiskunnallisten kumousten idut.

Valistuksen ohjelma kariutui Venäjällä sekä yhteiskunnallisesti että ideologisesti, mutta se on kuitenkin Dostojevskin ajattelun ehto. Käytyään ”opintomatkalla” mestauslavalla ja pakkotyössä Siperiassa Dostojevski toteutti romaanitaiteessaan Schillerin ohjelman, mutta otti samalla siihen kriittistä välimatkaa. Kristittynä Dostojevski asettaa uskonveljensä koetukselle. Venäjällä hän ironisoi ylimystön elämää ja Pariisissa porvarillista elämänmuotoa ja tuntee myötätuntoa köyhää kansaa kohtaan, mutta kavahtaa kun se alkaa itse toimia.

Keskustelussa sivutaan myös Dostojevskin tuotannon myöhempiä kohtaloita ja Pietaria eurooppalaisena metropolina 1900-luvun alussa. Keskustelua käyvät Erna Oesch, Mikko Lahtinen ja Tapani Laine.

22

01 2012