Kyynelten laaksosta tuomiopäivän pedoksi: Prekariaattiliike Suomessa 2004–2009

Suomen 2000-luvun liikekentässä prekariaattiliike oli poikkeus. Se vaati askeesin ja rajoittamisen sijaan lisää kulutusta ja tuotantoa. Se kauhistutti sekä ammattiliitot, porvarit että anarkistit. Julkisuudessa liike näkyi tunkeutumisena työvoimatoimistoihin ja Lidleihin, talonvaltauksina, karnevalistisina mielenosoituksina ja paskaduuni-puheena. Prekariaattiliike käynnisti edelleen jatkuvan keskustelun perustulosta ja työn muutoksesta.

Liike yritti organisoida ”bilejärkkäreitä, hiphoppareita, räppäreitä, uusmedia-aktiiveja, koodaajia, hakkereita, warettajia, aktivisteja, järjestöihmisiä, autonomeja, punkkareita, ekohippejä, kotikasvattajia, skeittareita, graffitiposseja, tussaajia, opiskelijoita, tutkijoita, taiteilijoita, prekaareja, paskaduunareita, ostarin lusmuilijoita, maahanmuuttajia, feministejä, pervoja ja lifestailareita”, mutta hajosi organisaation puutteeseen vuoden 2006 EuroMayDay-mielenosoituksen ja makasiinimellakan jälkeen. Silti se jätti jälkiä, jotka näkyvät edelleen.

”Prekariaatti on villein eläin: se vihaa palkkatyötä ja kansallisvaltiota. Se rakastaa joustoa ja vuorotteluvapaita. Se ei usko vakituisen työpaikan tuomaan turvaan, koska se tietää, että yksikään työpaikka ei voi enää olla vakituinen. Se ei usko yhdenkään rajan mielekkyyteen ja pysyvyyteen, koska se on luotu kulkemaan, kuten siirtolaissiskomme ja -veljemme osoittavat. Prekariaatti on levottomuutta. Mikään ei sille riitä.” (Verkkolehti Megafoni, 2005.)

Tämänkertaisessa Totuusradiossa tietokirjailija Pontus Purokuru luennoi prekariaattiliikkeestä Häiriöitä-luentosarjassa Helsingissä. Luento nauhoitettu Kupolissa 22. huhtikuuta 2017. Seuraava Totuusradio kuullaan kuukauden kuluttua.