Avainsana: sosiologia

C. Wright Millsin sosiologinen elämä

Millaiselta voisi näyttää sosiologinen elämä? Muun muassa tätä Juha Suoranta avaa teoksessaan C. Wright Millsin sosiologinen elämä [http://vastapaino.fi/kirjat/c-wright-millsin-sosiologinen-elama/].

C. Wright Mills (1916–1962), aikansa kapinallinen tai sosiologian ikuinen kapinallinen. Mills on eräs 1900-luvun merkittävimpiä yhteiskuntatieteilijöitä. Hän ehti lyhyeksi jääneen elämänsä ja parikymmenvuotisen aktiivisen uransa aikana julkaisemaan useita teoksia ja pureutumaan yhteiskuntansa polttavimpiin kysymyksiin haastaen samalla tieteen tekemisen konventioita ja tutkijan yhteiskunnallista roolia.


Mills halusi luoda sosiologian, jota tavalliset ihmiset ymmärtäisivät, joka ottaisi kantaa, joka vaikuttaisi. Hän ajatteli, että yhteiskuntatieteiden avulla voidaan saavuttaa vapaa ja oikeudenmukainen yhteiskunta, jossa ihmisten osallistuminen korvaisi yleisen välinpitämättömyyden. (Suoranta 2017.)


Yhdysvaltalaissosiologi oli sekä oman aikansa yhteiskunnan että akateemisen maailman lannistumaton kriitikko. Toisen maailmansodan jälkeisiä Yhdysvaltoja Mills kritisoi siitä, että yksilöllisyys ja omaehtoinen ajattelu olivat kadonneet kulutuskapitalismin tieltä. Myöskään akateemiseen ympäristöön ensimmäisen polven akateemikko Mills ei koskaan tuntunut sopeutuvan. Sosiologian, oman oppialansa, hän näki vetäytyneen abstraktin teorian norsunluutorniin, tai vaihtoehtoisesti toimivan vain aputieteenä vallanpitäjille. Kumpikaan vaihtoehto ei Millsille kelvannut.


Yhteiskuntatieteellisellä tutkimuksella on poliittinen merkitys, kun se määrittää tosiasioita. Hölynpölyn maailmassa jokaisella tosiasiaa koskevalla väitteellä on poliittinen ja moraalinen merkitys. Yhteiskuntatieteilijät osallistuvat pelkällä olemassaolollaan valistuksen ja sen vastustajien väliseen taisteluun. Nykymaailmassa yhteiskuntatieteellinen toiminta on ennen kaikkea totuuden politiikan harjoittamista. (Mills 2015, 204.)


Tuotannossaan Mills käsitteli klassisia aiheita, kuten vieraantumista, yhteiskuntaluokkia ja valta-eliittiä. Mills katsoi, että ammattiyhdistykset olivat menettäneet edistyksellisen roolinsa, ja sen sijaan tyytyivät kapitalistiseen järjestelmään, tavoitellen vain lyhyen tähtäimen etuja, kuten palkankorotuksia. Keskiluokka tyytyi vain kuluttamaan itsenäisen ajattelun sijasta. Yhdysvaltoja hallitsi sotilaallisen, poliittisen ja taloudellisen vallan keskittymä, valta-eliitti.

Kasvava tyytymättömyys omaan yhteiskuntaan ajoi Millsin ensin New Yorkin sosialisti-intellektuellien pariin. Kun tämäkään ympäristö ei tyydyttänyt, muuttui Mills ajan myötä yhä kriittisemmäksi omaa yhteiskuntaansa kohtaan. Lopulta Mills päätyi vallankumouksen jälkeiseen Kuubaan haastattelemaan Fidel Castroa. Kuolemansa jälkeen hän oli merkittävä esikuva opiskelijaliikkeelle ja niin sanotulle uudelle vasemmistolle.

Mills ei tavoitellut omien sanojensa mukaan puolueetonta tutkimusta, saatika pitänyt sitä ylipäänsä mahdollisena. Yhdistelemällä eri tutkimusmenetelmiä hän pyrki tuottamaan laadukasta, moniulotteista ja objektiivista analyysiä, joka haastaisi yhteiskunnan epäkohtia ja ottaisi niihin kantaa. Toisaalta Mills korosti yhteiskuntatieteilijän ja sosiologin roolia julkiseen keskusteluun osallistumisessa ja vallitsevien järjestysten haastamisessa, mutta toisaalta hän pyrki kirjallisuudessaan sanoittamaaan yhteiskunnallisia ongelmia suurelle yleisölle ymmärrettävällä kielellä vahvistaakseen heidän toimintamahdollisuuksiaan ja potentiaaliaan julkiseen keskusteluun osallistumisessa. Tutkimus ei saisi jäädä yliopiston seinien sisälle.


Eivätkö tuollaiset päivät, omistetut yksinäiselle kirjoittamiselle, etenkin vuosia ja vuosikymmeniä jatkuessaan, tarkoita vetäytymistä maailmasta ja sen muuttamisesta, hän kysyy ja vastaa itse: ”Eivät”, sillä ne ”ovat poliittista toimintaa.” Itse asiassa ”ne ovat kaikkein tärkeintä toimintaa, johon pystyn ja jonka juuri nyt osaan kuvitella.” (Mills; Suoranta 2017, 267.)


Aikalaisanalyyseissään Mills havitteli henkilökohtaisina näyttäytyvien ongelmien yhteiskunnallisen ja kollektiivisen luonteen tiedostamista. Yhdistelemällä kaunokirjallisia elementtejä tutkimustuloksiinsa Mills halusi saada aikaiseksi tutkimuskirjallisuutta, joka onnistuisi vangitsemaan kulttuurikoneiston turruttamien massojen huomion. Ja siinä hän jossain määrin onnistuikin, sillä hänen teoksiaan myytiin paljon. Vaikka Millsin teokset olivat jo alusta asti kantaaottavia, mitä pidemmälle hänen uransa eteni, sitä poleemisemmaksi hänen tuotantonsa kävi. Ensimmäisessä merkittävässä teoksessaan, hänen kotimaataan käsitttelevien tutkimusten trilogiansa ensimmäisessä osassa The New Men of Power, Mills paneutui ammattiliittojen valtaan toisen maailmansodan jälkeisissä Yhdysvalloissa. 1951 ilmestynyt White Collar käsitteli amerikkalaista keskiluokkaa kulutuskapitalismissa. Lopulta vuoden 1956 The Power Elite esitti ajatuksen Yhdysvaltoja hallitsevasta eliitistä. Yhdessä nämä teokset muodostavat Millsin kuvan omasta ajastaan sekä sen kritiikin.

Millsin tunnetuin teos on varmastikin hiljattain uutena painoksena suomeksi ilmestynyt vuoden 1959 Sosiologinen mielikuvitus. Siinä Mills tuo esiin teesinsä yhteiskuntatieteestä käsityönä, sekä korostaa, että sosiologian on oltava ymmärrettävää monenlaiselle yleisölle. Se ei saa olla teoreettista vain teorian vuoksi ja se ei missään nimessä saa olla valtaapitävien intressien mukaisesti tuotettua ja heidän asemaansa tukeva väline. Omalle ohjelmalleen uskollisena Mills siirtyikin käsittelemään muun muassa kansainvälisen sodan ja rauhan kysymyksiä.

Suurta huomiota herätti myös myyntimenestys Listen Yankee! vuodelta 1960, kuubalaisen vallankumouksellisen yhdysvaltalaiselle vastaanottajalle lähettämien kirjeiden muotoon kirjoitettu teos vallankumouksen jälkeisestä Kuubasta, joka perustui Millsin Kuubassa vieraillessaan tekemiin haastatteluihin. Ennen ennenaikaista kuolemaansa Mills julkaisi vielä teoksen The Marxists. Tarkoituksena oli esitellä marxilaista perinnettä yhdysvaltalaiselle yleisölle, joka tunsi sitä huonosti. Omaa kantaansa Mills teoksessa kuvaa “rehdiksi marxilaisuudeksi”, erotuksena neuvostoliittolaisesta autoritäärisestä ideologiasta sekä maailmalle vieraasta filosofoinnista. Marxilaisen perinteen ytimen Mills näki ajatuksessa siitä, että maailma on ihmisen muutettavissa.

Julkinen sosiologi ja professori, joka osallistui yhteiskunnalliseen keskusteluun, muttei kuitenkaan marssinut kenenkään riveissä sekä yliopiston muista harmaisiin seiniin sulautuvista professoreista poiketen karautti luennolle moottoripyörällään nahkatakkinsa helmat lepattaen. Kollegojensa kanssa helposti tulehtuneet välit aikaansaava riitapukari ja opiskelijoiden suosikki. Intohimoinen matkailija ja kyltymätön esteetikko. Häikäilemätön vitsiniekka, joka nosti Neuvostoliitossa kirjansa julkistamistilaisuudessa maljan Stalinin syrjäyttämälle Trotskille, joka tuolloin oli vielä Neuvostoliitossa kiellettyjen henkilöiden listalla. Yksinäisyytensä hyväksynyt intellektuelli, joka kirjoittamalla taisteli vieraantumista vastaan. Yhteiskuntansa kriitikko, periksiantamattomalla luonteella ja tiukalla työmoraalilla varustettu terveytensä työlleen uhraava tienraivaaja. Näitä kaikkia asioita C. Wright Mills enemmän tai vähemmän oli, mutta mitä hän on nyt? Miten Millsin näkemykset suhteutuvat nykyhetkeen ja miltä näyttäisi millsiläinen analyysi koulutusinnovaatioiden maailmassa?

Maaliskuun Totuusradiossa Sauli Havu, Sonja Lampinen ja Juha Suoranta pyörittelevät kirjan ja Millsin näkemysten ympäriltä nousseita ajatuksia.

Lähteet: Suoranta, Juha (2017) C. Wright Millsin sosiologinen elämä. Helsinki: Gaudeamus.
     Mills, C. Wright (2015) Sosiologinen mielikuvitus. Tampere: Vastapaino.