Epäajanmukaisia totuuksia: Eksistentialismi II – Camus

Epäajanmukaisissa totuuksissa palataan teemaan eksistentialismi. Keskustelu kohdentuu 1900-luvun ihmisen kokemukseen nimenomaan Albert Camus’n ajattelussa ja romaanitaiteessa.

Vuonna 1936 Camus kirjoitti muistikirjaansa: ”Ajatella voi vain kuvin. Jos haluat olla filosofi, kirjoita romaaneja.” Yhdeksän vuotta myöhemmin jatkoi: ”Miksi olen taiteilija, en filosofi? Koska ajatteluni pohjana ovat sanat, eivät ideat.” Epäajanmukaiset filosofit sukeltavat Camus’n maailmaan tästä näkökulmasta. Erityisesti huomio kohdentuu teokseen Rutto.

Pohdittaviksi tulevat Camus’n ydinsanat absurdi ja kapina. Myös kirjassaan Sisyfos-myytti Camus pohti filosofian ja romaanin yhteyttä ja eroa. Taideteos on älyn draaman ruumiillisuutta. Absurdin teoksen syntymiseksi tarvitaan ajatusta. Filosofinen abstrakti ajattelu ja konkreettinen inhimillinen kokemus kohtaavat kuitenkin erityisellä tavalla. Absurdin ajatuksen korkein päämäärä on kuvaaminen, ei selittäminen. Selittäminen ja äly puolestaan ovat vain älyä, mutta ajatus ei voi sublimoida todellisuutta. Heikko ajatus johtaa pois elämästä, vahva ajatus johtaa takaisin elämään. Absurdin taiteilijan probleemana on sen elämisentaidon saavuttaminen, joka on kaikkia muita taitoja kallisarvoisempi. Epäajanmukaiset totuudet tutkiskelevat tätä todellisuutta.

Studiossa keskustelemassa ovat Ville Hämäläinen, Mikko Lahtinen ja Tapani Laine.