Taide & politiikka: Herbert Marcuse


Taantuuko taide palopuheeksi, kun siitä tulee poliittista? Voiko autenttinen taide ylipäätään olla yhteiskunnallisten kamppailujen väline? Pitäisikö sen olla? Taiteen ikuisuudessa Herbert Marcuse vastaa: Taide on vallankumouksellista! Se murtautuu mystifioidun yhteiskunnallisen todellisuuden läpi ja avaa muutoksen ja avautumisen horisontin. Mistä tämä vanha marksisti oikein höpisee?

 

”Taide on ikuista siksi, että konflikti luonnehtii aina yhteiskuntaa, myös jokaisen kumouksen jälkeen. Autenttinen taide juoksee kaukana muutosten edellä ja muistuttaa ihmisiä niistä rajoista, joita ei ole ylitetty tai joita ei koskaan voida ylittää. Taide ei kuitenkaan ole politiikkaa tai filosofiaa: yhteiskuntaan tai sivilisaatioon kuuluvan konfliktin kulloinenkin anatomia ei ole luonnollinen ja vääjäämätön. Taiteella ei ole kykyä sen selvittämiseen. Marcusen pysyvin viesti on vaatimus taiteen ja ”teorian” (filosofia, tiede, politiikka) pitämisestä erillään, jotta kumpikaan ei menetä omaleimaisuuttaan. Taide voi kuitenkin, jos se pysyy lestissään, muistuttaa teoriaa turhista lupauksista ja kannoista tämän kasken tuolla puolen”

–Ville Lähde, Suomentajan esipuhe, Taiteen ikuisuus

 

Maanantaina 20.2. klo 22–24 Totuusradiossa kysellään taiteen poliittisuuden perään ja ihmetellään Marcusen taidejuttuja. Studiossa on Marcusen viimeisimmän teoksen Taiteen ikuisuus uunituoreen käännöksen suomentaja Ville Lähde, teatteriohjaaja Mikko Kanninen ja filosofi Mikko Niemelä. Ohjelmaa luotsaa Risto.

Ohjelma uusitaan perjantaina 24.2. Suoraa lähetystä ja uusintaa voi kuunnella taajuudella 98,4 (50 kilometrin säteellä Näsinneulasta) sekä internetissä:

KUUNTELUOHJEET LÖYTYVÄT TÄÄLTÄ: http://moreeni.uta.fi/Internetlahetys

Lisälukemisto

 

Lähetyksen aluksi kuultiin Seppo Säämäen Taistelu Tampereesta -kappaleen ensiesitys.

 

About The Author

totuusradio

Other posts by

Author his web site

20

02 2012

4 Comments Add Yours ↓

The upper is the most recent comment

  1. totuusradio #
    1

    Tuli mieleen tosta tulevaisuuteen orientoitumisen painottamisesta tänään Revassa julkastu Agamben-suomennos ”Jos rahan raivoava uskonto ahmii kaiken”. Siinä kelaillaan luoton keskeisyyttä ja tulevaisuus-orientoitumiseen pakottamista nykykapitalismissa. Oletteko eri mieltä Agambenin kanssa? Pitäisikö meidän sittenkin meditoida tulevaa?

    Teksti loppuu näin:

    ”Luottoa hallitsemalla ei hallita vain maailmaa, vaan ihmisten tulevaisuutta, josta kriisi tekee yhä lyhyemmän ja nopeasti erääntyvän. Ja jos nykyään politiikka ei enää näytä mahdolliselta, johtuu se siitä, että finanssivalta on tosiasiallisesti ryövännyt kaiken uskon ja koko tulevaisuuden, koko ajan ja kaikki odotukset.

    Niin pitkään kuin tämä tilanne kestää, niin kauan kuin yhteiskuntamme uskoo itsensä maalliseksi ja pysyy kaikista uskonnoista järjettömimmän ja pimeimmän orjuuttamana, on parempi, että jokainen vetää luottonsa ja tulevaisuutensa näiden surkeiden, arvottomien näennäispappien, pankkiirien, professoreiden ja erilaisten luottoluokitusyritysten toimihenkilöiden käsistä.

    Ja kenties ensimmäinen asia, joka tulisi tehdä, on lopettaa katsominen pelkästään tulevaisuuteen, kuten he meitä kehottavat jatkuvasti tekemään ja kääntää katse menneeseen. Vain ymmärtämällä mitä on tapahtunut ja ennen kaikkea yrittämällä ymmärtää, miten se on voinut tapahtua, on ehkä mahdollista löytää uudestaan oma vapautensa. Arkeologia – ei futurologia – on ainoa pakotie nykyisyyteen.”

    Koko artikkeli: http://www.revalvaatio.org/wp/jos-rahan-raivoava-uskonto-ahmii-kaiken/

  2. 2

    ”For me art is the most flexible, versatile and comprehensive form of philosophy and politics.”
    – Teemu Mäki, http://www.teemumaki.fi/

  3. Tapani #
    4

    Kiitos pojille ohjelmasta. Villen esittämä keskustelu neukkulasta ja sen taiteesta on oikeastaan jo Epäajanmukaisten totuuksien listoilla, mutta katsotaan nyt sitten mihin väliin se sijoittuu.



Your Comment