Äärioikealta valtavirtaan: oikeistoajattelun arkipäiväistymisestä.

Syyskauden ensimmäisessä Totuusradiossa tartutaan (poliittista) elämäämme jälleen (tai kenties edelleen) rienaavaan vitsaukseen, äärioikeistoon. Eräs keskeisimpiä kysymyksiä lieneekin, millä termillä meidän tulisi tätä yhteiskuntiemme rakenteisiin pesiytynyttä ideologisten käytäntöjen arsenaalia kuvata? Milloin tulisi puhua fasismista ja onko äärioikeisto käsitteenä ylipäänsä terävin mahdollinen kyseisen ilmiön tavoittamiseen? Pohdimme tätä käymällä läpi historiallisten fasististen liikkeiden läpimurtoja sekä niihin osallistuneiden yhteiskunnallisten voimasuhteiden muutoksia.

Sen sijaan, että näkisimme fasismin jonain täysin toisena, enemmän tai vähemmän kaukaisena tulevaisuuden uhkana, pyrimme saamaan kosketuspintaa niihin äärioikeistolaisiin tendensseihin, joita yhteiskunnissamme on jo nyt läsnä. Ajattelu ja arkipäiväistä elämää järjestävät käytännöt eivät muutu yhtäkkiä, vaan kuten Antonio Gramsci asian ilmaisee, molekulaarisesti, huomaamattomasti sekä usein selkiemme takana. Miten tunnistaa äärioikeistolaisia poliittisia tendenssejä?

Yhdistämme äärioikeistolaisen ajattelun myös hegemoniseen uusliberalismiin sekä kapitalistisen yhteiskunnan ristiriitoihin. Uusliberalismia ja äärioikeistoa yhdistää ennen kaikkea vaihtoehdottomuuden ilmapiiri. Äärioikeistolaisuus ei suinkaan asetu kapitalismia vastaan, vaan kuten sekä historia että nykypäivä osoittavat, päinvastoin. Osalle porvaristosta äärioikeisto saattaa hyvinkin olla kriisitilanteissa houkutteleva vaihtoehto tai vähintäänkin pienempi paha.

Problematisoimme myös valtavirtaista tapaa käsittää äärioikeisto osana kulttuurisotaa, jossa vastakkain ovat edistykselliset, usein nuoret ja kaupunkilaiset voimat sekä taantumukselliset, vanhat ja perifeeriset voimat. Pohdimme, kuinka tämä jäsennys piilottaa merkittäviä seikkoja siitä, mitä kulttuurisodan kummatkin puolet, Suomessa esimerkiksi Vihreät ja Perussuomalaiset, jakavat. Yhteistä kummallekin on muun muassa se, ettei kapitalistiselle talousjärjestelmälle nähdä vaihtoehtoja. Onko valintamme siis äärioikeiston ja progressiivisen uusliberalismin välillä?

Äänessä Sauli Havu, Mikko Lahtinen ja Sonja Lampinen.

Keskustelussa mainittuja tekstejä ja teoksia:
Mario Candeias (2019, Rosa-Luxemburg-Stiftung) The Rise of Global Authoritarianism
https://www.rosalux.de/en/publication/id/40834/the-rise-of-global-authoritarianism-1/
Stuart Hall (1992, Vastapaino) Kulttuurin ja politiikan murroksia
Anu Kantola & Hanna Kuusela (2019, Vastapaino) Huipputuloiset
Benedict Anderson (2017, Vastapaino) Kuvitellut yhteisöt 

 

Gramsci ja eduskuntavaalit

Maaliskuun Totuusradiossa pohditaan Antonio Gramscin teorioita soveltaen muun muassa seuraavia kysymyksiä: millainen käsitys politiikasta ohjaa eduskuntavaaleja käsitteleviä keskustelua? Mitä on hegemoninen politiikka porvarillisessa yhteiskunnassa? Millaisten reunaehtojen sanelemina yhteiskunnalliset kysymykset jäsentyvät? Entä miten ideologiaa voidaan käyttää leimakirveenä, ja kuka saa päättää mikä on ideologista ja mikä taas ei? Ja mitä sanottavaa Gramscilla olisi ajatukseen siitä, että kaikki puolueet ovat ottaneet askeleen vasemmalle? (Helsingin Sanomat 7.3.2019.)

Gramscilaista analyysiä veistelemässä Sauli Havu, Mikko Lahtinen ja Sonja Lampinen. Ohjelma on jatkoa 5.11.2018 ilmestyneelle Antonio Gramscia käsittelevälle ohjelmalle, jossa Gramscin ajattelua ja peruskäsitteistöä pohjustetaan seikkaperäisemmin.

 

 

Antonio Gramsci

Millaista on intellektuaalinen elämä? Antonio Gramscin mukaan “jokainen ihminen on intellektuelli; kaikilla ei vain ole intellektuellin tehtäviä”. Gramscille intellektuaalisuus, kriittinen ajattelu ja teoria ovat erottamattomasti yhteydessä arkipäiväiseen elämään, eikä vaikuttavan teorian luomiseksi tarvitse laatia filosofista systeemiä.

Antonio Gramsci (1891–1937) oli italialainen kommunistipoliitikko, journalisti ja marxilainen teoreetikko. Hän toimi Italian kommunistipuolueen johtajana, kun Mussolinin fasistit vangitsivat hänet vuonna 1926. Huonoista olosuhteista huolimatta Gramsci kirjoitti vankilassa viruessaan mittavat, mutta fragmentaariset Vankilavihkonsa, joista on suomennettu vain noin viidennes. Myöhemmin niistä on muodostunut eräs merkittävimmistä marxismin klassikoista. Gramsci kuoli vuonna 1937 vankilavuosiensa murtamana vain 46 vuoden iässä.

Vankilavihkoissa Gramsci hahmottelee muun muassa teoriansa hegemoniasta. Aikansa Italian fasismiin vaipumista todistanut Gramsci joutui kysymään itseltään, miten fasistit olivat onnistuneet kukistamaan vasemmiston ja pääsemään näin tukevasti kiinni vallan kahvaan. Millaisten ehtojen alaisena yhteiskunnallisesta todellisuudesta oli muodostunut sellainen, että se salli fasismin esiin murtautumisen? Miten vallitseva järjestys saa yksilöt identifioitumaan itseensä niin, että välttämättömyydestä ja pakosta tulee vapautta?

Michel Foucault sanoi vuonna 1984, että Antonio Gramsci on ajattelija, joka mainitaan usein todella tuntematta hänen ajatteluaan. Tätä voidaan osittain selittää sillä, että Gramscin tuotannosta on käännetty pääosin vain murto-osa. Gramscin teorioista kenties laajimmalle levinneet ovat hänen ajatuksensa hegemoniasta. Hegemonian käsitettä sovelletaan niin ikään sosiologiassa, politiikan tutkimuksessa kuin median ja kulttuurin tutkimuksessakin. Mutta mitä Gramsci oikeastaan tarkoitti ja kuka hän oli?

Gramscin elämästä ja hänen ajattelustaan keskustelemassa sosiologian opiskelijat Sauli Havu ja Sonja Lampinen sekä paraikaa Gramscia käsittelevän kirjan kirjoittamisen parissa puurtava yliopistonlehtori ja Gramsci-entusiasti Mikko Lahtinen. Noin tunnin ohjelmaan pyritään pusertamaan sopivassa suhteessa Gramscin henkilöhahmoa, historiaa sekä Gramscin teorian keskeistä käsitteistöä. Miten intellektuaalisen toiminnan suhdetta arkiymmärrykseen voidaan ymmärtää Gramscin kautta? Entä mikä on Gramscin suhde Marxiin? Millainen keskustelukumppani Gramsci on nykypäivänä?